Joyful Jazzman

Rotu, sukupuoli Hollantilainen puoliverinen, ori Omistaja Anniina N. (VRL-09182)
Syntynyt 03.02.2015, nyt 13v Kasvattaja Daan Visser
Väri Maksanrautias
Säkäkorkeus 165cm Painotuslaji Kouluratsastus
Rekisterinumero VH15-012-0401 Koulutustaso Grand Prix

KRJ I - myön. 15.08.2016
KWPN I - myön. 31.07.2016
Vie hiiri palkinnon päälle nähdäksesi palkinnon pisteet.



Kuvat © Frank Venhaus (by-nd)

Luonnekuvaus

Jazz hankittiin talliin neljävuotiaana peruskoulutettuna oripoikana, josta on iän kasvaessa kehittynyt varsin näyttävän näköinen kaveri. Kaikeksi onneksi orin meriitit eivät jää pelkästään kauniiseen ulkomuotoon, vaan ori suorittaa koululiikkeet aina grand prix-tasolle saakka. Luonteen puolesta ori toki voisi olla tasaisempi, sillä Jazz omaa vahvan mielipiteen joka asiasta, jonka kanssa pääsee tekemisiin. Yleensä mielipiteet ilmenevät kuitenkin hetkellisenä energiapurkauksena ja paikallaan pomppimisena, mutta ori rauhoittuu jo pian huomattuaan hermostuttavan asian olevankin ihan ok.

Hoidettaessa Jazz tepastelee jatkuvasti pienin askelin paikallaan, joten hoitaminen on parasta hoitaa käytävällä kahteen naruun kiinnitettynä. Jazzin jatkuva tarve tekemiselle saa sen napsimaan suuhunsa minkä tahansa lähellä olevan asian, oli se sitten hoitajan tupsupipo taikka orin oma harjakori ja sen sisältö. Jazz ei toki tee sitä tahallaan kiusatakseen kaksijalkaisia, ori vain ei millään jaksaisi olla viittä minuuttia pidempään paikallaan. Harjattavana olemisesta se kuitenkin pitää ja antaa puhdistaa kavionsakin nostaen jalkansa kuuliaisesti sitä pyydettäessä. Varustaminen sujuu niin ikään mukavasti.

Ratsuna Jazz on erittäin osaava, mutta samalla mitalla haastava. Ori ei siedä lainkaan kovia ohjasapuja tai levotonta pohjetta, joten ratsastajan on oltava hyvin tarkkana omasta kehonhallinnastaan ja avuistaan. Liian monien ristiriitaisten ohjeiden seurauksena Jazz ärsyyntyy, jolloin se jää vain polkemaan paikoilleen hermostuneena tietämättä mitä siltä halutaan. Tällöin on parasta ottaa minuutin kävelytauko ja ottaa oma ratsastus takaisin haltuun, ja jatkaa sen jälkeen kuin välikohtausta ei olisi tapahtunut lainkaan. Jazz palkitsee ratsastajan osaamisen toteuttamalla jokaisen käskyn GP-tason kouluratsulta vaaditulla tarkkuudella, tehden vaaditut asiat höyhenenkevyillä avuilla. Orin kokoamiskyky on erinomainen, ja sen bravuureihin kuuluvatkin mm. piaffe ja passage.

Jazz on ollut nuoresta asti helppo hevonen lastata, kiitos kasvattajan hyvän koulutuksen. Kisahevosena rutiinia hommaan on toki kertynyt rutkasti, mikä näkyy myös kisapaikan valmistautumisessa - asiat tehdään orin kanssa tarkassa järjestyksessä, jotta ori ei kerää ylimääräistä poukkoiluenergiaa muuttuneista rutiineista. Jazzille riittää lyhyt verryttely ennen kisasuoritusta, jossa lämmitellään lihakset ja tarkistetaan orin olevan samalla kartalla ratsastajan kanssa. Kisakentällä onkin enää kysymys siitä, saako ratsastaja säilytettyä verryttelyssä hankitun yhteisymmärryksen koko radan läpi.

Sukutaulu

i.

Origin of Joy
kwpn, prn, 162cm

ii.

Criminal At Heart
kwpn, trn, 166cm

iii.

John D. Linger

iie.

Willow Rose

ie.

The One Who's Happy
kwpn, vrt, 161cm

iei.

Happy Joe

iee.

Omnipotencia

e.

Feelin' Blue
kwpn, m, 164cm

ei.

Master of Blues
kwpn, m, 165cm

eii.

Egyptian Blue

eie.

Mistress May I

ee.

Ti Amo
kwpn, prt, 163cm

eei.

Stormcloak

eee.

Serana

i. Origin of Joy on Grand Prix -tasolla menestyksekkäästi kilpaillut KWPN-kouluori. Punarautias, 162cm säkäkorkeutta omaava "Jomppe" on alun perin suomalaisen kilparatsastajan kouluttama, ja ori päätyi nykyiselle omistajalleen kouluttajan työskenneltyä tämän alaisuudessa Saksassa. Jomppe omaa elastiset liikkeet sekä kuuliaisen luonteen, ja sen omistaja on kuvaillut orin kanssa työskentelyn olevan hänen päivänsä piristys. Ori on hyväksytty KWPN-kantakirjan lisäksi kaikkiin saksalaisiin kantakirjoihin sekä FWB-jalostukseen, ja se on ollut eläköitymisensä jälkeen suosittu jalostusori jo usean kauden ajan.

ii. Criminal At Heart oli tummanruunikko, 166cm korkea ori. Se kilpaili niin ikään kouluratsastuksessa, saavuttaen Grand Prix -luokissa useita sijoituksia yli 75% tuloksilla kasvattajansa kanssa kilpaillessaan. Vaikka ori olikin hyväksytty useisiin eurooppalaisiin kantakirjoihin, sen käyttö isäorina jäi varsin vähäiseksi, sillä orin vaikean ja itsepäisen luonteen ei haluttu periytyvän jälkeläisille. Kun Origin of Joy alkoi saavuttaa menestystä kilparadoilla ja Criminalin kysyntä alkoi kasvaa, ori oli jo jouduttu lopettaa vaikean ähkyn seurauksena sen ollessa vain 15-vuotias.

ie. The One Who's Happy on brittiläistä syntyperää oleva tamma, joka jätti elämänsä aikana usean menestyneen kouluratsun eri isäoreista huolimatta. Vain reilut 160cm korkea vaaleanrautias tamma omasi itsekin hyvät liikkeet, mutta sen kasvattaja päätti jättää tamman siitoshevoseksi hienon sukupuun ansiosta. Tamman luonne oli kliseisesti kuvattuna täyttä kultaa, joka osaltaan lisäsi sen arvoa siitoshevosena. Happy myytiin kymmenvuotiaana Hollantiin, jossa se sai vielä edellisen kolmen varsansa lisäksi neljä varsaa viimeisen 15 ikävuotensa aikana. Nykyään 25-vuotias Happy elää rauhallista oloneuvoksen elämää omistajansa siittolassa, jossa vanha tamma saa toimia syntyneiden varsojen "hoitotätinä" laitumella.

e. Feelin' Blue oli melankolisesta nimestään huolimatta loistava kouluratsu, joka kilpailu GP-luokissa jopa reilun 80% tuloksilla. Tulisen luonteen omannut neiti ei todellakaan ollut helpoin mahdollinen ratsastettava, mutta tamman kanssa sen nuoruusvuosista saakka työskennellyt Nicholas Yale osasi todella kaivaa ratsunsa parhaimmat puolet esiin - erityisesti lisätyt askeleet olivat tamman bravuureja. Feelin' Blue sai ensimmäisen varsansa ennen varsinaista kisauraansa neljävuotiaana, ja kisauran loputtua se astutettiin vielä kahdesti. Valitettavasti tamma kuoli lopulta kolmannen varsan synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin, mutta onneksi sen viimeiseksi jäänyt varsa jäi henkiin. Blue oli 164cm korkea ja väriltään musta.

ei. Master of Blues oli musta, 165cm korkea KWPN-ori. Blues ei koskaan saavuttanut suurta kansansuosiota kotimaansa Saksan ulkopuolella, sillä vaikka se oli koulutettu GP-tasolle, se ei ollut millään lailla näyttävä hevonen - ori suoritti kyllä vaaditut liikkeet tasaisen varmasti, mutta Saksan kovassa kouluratsastuskulttuurissa tarvittava "wow-efekti" puuttui orista tyystin. Sen tulokset jäivät usein vajaaseen 70 prosenttiin: eniten pisteitä se sai yleensä raviohjelmastaan. Rauhallinen luonne ja kova työmoraali edesauttoivat orin kysyntää jalostukseen kotiseudullaan, ja se sai lopulta reilut 30 jälkeläistä. Ori kuoli rauhassa omassa karsinassaan 25 vuoden ikäisenä.

ee. Ti Amo oli punarautias, 163cm säkäkorkeutta omannut tamma, jonka nimestä saattanee arvata sen olleen kotoisin Italiasta. Se kuitenkin huutokaupattiin jo vuotiaana Saksaan, jossa siitä alettiin kolmevuotiaana kouluttaa kouluhevosta. Tarhassa sattunut kaatuminen lopetti kuitenkin omistajan haaveet menestyksestä kouluradoilla, sillä Ti Amon jalka ei enää kestänyt aktiivista valmentautumista. Vasta nelivuotias tamma päätettiin astuttaa nuorella, mutta lupaavalla orilla, ja syntyneen varsan osoittauduttua varsin lahjakkaaksi tapaukseksi tamma päätettiin jättää siitostammaksi kotitallille. Ti Amo sai eläessään seitsemän varsaa, ja se kuoli omassa karsinassaan 20-vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 01.09.2015, kwpn-o. Ground Beat, e. Katherine D'Vorah
s. 01.03.2016, ewb-t. Jacardina, e. Cascaya K
s. 01.03.2016, kwpn-o. Astarot Z (KRJ I), e. Hetia

Kisakalenteri

Ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 3285.22
Tahti ja irtonaisuus: 3498.79
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00
Pisteet ja tasot eri lajeissa:
ERJ: 3285.22 p., taso 7
KRJ: 6784.01 p., taso 11
KERJ: 0 p., taso 0
VVJ: 3285.22 p., taso 7

CUP-sijoitukset
30.06.2016 KRJ-CUP - Aittohaara - Intermediate II - 8/158
30.06.2016 KRJ-CUP - Aittohaara - Grand Prix - 9/195

Päiväkirja

01.06.2016 - Saapuessani talliin olin jo valmiiksi pahalla päällä. Olin juuri päässyt puhumasta rehuntoimittajamme kanssa, joka oli puhelimen välityksellä ilmoittanut yhden meidän tilaamamme rehun olevan edelleen loppu, eikä uuden toimituserän saapumisesta ollut mitään tietoa - aivan kuten ei ollut vielä neljä päivää sittenkään, kun olin soittanut hänelle ensimmäisen kerran. Kyseisen rehun ollessa tärkeä kulmakivi monen kilpahevoseni ruokinnassa olin ollut vähintäänkin tyytymätön puhelimessa olleen asiakaspalvelijan vastauksiin, vaikka eihän kyseisen yrityksen puhelinliikennettä hoitava assistentti ollut tilanteeseen syyllinen.

Tallinpitäjän murheet niskassani menin hakemaan Jazzin hoitovälineet satulahuoneesta ja kävin nappaamassa orin sen karsinasta, jossa se söi viimeisiä aamuheiniään. Ori ihmetteli kovasti hoitajansa nopeita, äkäisiä liikkeitä, joiden tarkoituksena oli saada harjaus hoidettua mahdollisimman nopeasti. Jazz on normaalitilanteessakin kova poika steppailemaan paikallaan, joten vasta kun se muutaman kerran polkaisi etujalallaan kunnolla tallin käytävää, tajusin herätä omista murheistani ja lopettaa hevosparan aiheettoman kiusaamisen - eihän Jazz millään voinut ymmärtää ihmisten ongelmia. Kiedoin hetkeksi käteni orin kaulan ympärille ja mutisin rauhallisesti sen korvaan pahoittelevani epäreilua käytöstäni. Eihän ori sanojani ymmärtänyt, mutta oma rauhoittumiseni ja äänensävyni riittivät kertomaan Jazzille järjestyksen palautuneen talliimme.

Hoidettuani orin loppuun (nyt jo normaaleilla harjanvedoilla) ja varustettuani sen suuntasimme maneesiin suojaan sateiselta ilmalta. Ratsastus sujui valehtelematta paremmin kuin miesmuistiin - Jazz totteli jokaista apuani parhaansa mukaan ja liikkui lähes leijuen ympäri maneesia niin, että itse sain nauttia pehmeästä kyydistä. Oli orin toiveena sitten piristää murjottavan omistajansa päivää tai saada ylimääräinen porkkana-annos ratsastuksen jälkeen, palatessamme talliin olin jo kokonaan unohtanut aamuisen puhelinepisodin aiheuttaman mielipahan. Hoidettuani orin takaisin karsinaansa kävin hakemassa sille sen ansaitseman kourallisen porkkanoita, jonka jälkeen suuntasin takaisin toimistooni valmiina hoitamaan rehutoimituksemme kuntoon.

24.06.2016 - Kotivalmentajamme ollessa pidemmällä hevostenostomatkalla Keski-Euroopassa, jouduin turvautumaan itselleni tuntemattoman valmentajan oppeihin. Toki oma valmentajani oli häntä minulle suositellut, mutta koska Jazzille sopivaa valmentajaa ei ole ihan helppo juttu löytää, oli minulla omat epäilykseni tulokkaasta. Kaikeksi onneksi sain todeta pelänneeni turhaan, sillä itsensä Frank Schumanniksi esitellyt nuorehko mies teki meidän kanssa erinomaista työtä. Heti alkuun hän kyseli laajasti Jazzin vahvuuksista ja heikkouksista, mutta myös siitä mitä olimme oman valmentajamme kanssa tehneet viimeksi ja oliko siitä jäänyt jotain "hampaankoloon". Todettuani orin olleen viime aikoina oikein hyvä ratsastettava, hän vain naurahti ja sanoi pistävänsä väitteeni koetukselle.

Mies ei todellakaan ollut liioitellut sanoessaan testaavansa meitä - jo ensimmäisen 20 minuutin työskentelyn jälkeen pystyin huoletta sanomaan kyseessä olleen rankin valmennus jossa olimme aikoihin olleet Jazzin kanssa. Valmennus aloitettiin yksinkertaisilla siirtymis- ja taivutustehtävillä, ja Frank vaati meiltä äärimmäistä täsmällisyyttä jokaisessa käyntiin siirtymisessä, voltille kääntämisessä sekä pysähdyksessä. Pariin kertaan hymyillessäni muka onnistuneen tehtävän jälkeen, sain nopean laskun pilvilinnoista Frankin huutaessa vaativasti kentän keskeltä "not good enough, again, with better preparations!". Mies antoi kuitenkin jatkuvasti pieniä vinkkejä miten saisin Jazzin kuuntelemaan aina edellistä kertaa paremmin, kunnes lopulta jokainen kierroksen aikana tehty tehtävä onnistui kellontarkasti sekunnilleen. Tämän "lämmittelyn" jälkeen keskityimme loppuvalmennuksen lähinnä Jazzin laukan parantamiseen. Ori tuntui todella vastaanottavaiselta avuilleni, joten Frankin antamien tehtävien toteuttaminen ei tuottanut suuria vaikeuksia, ja sainkin keskittyä enimmäkseen oman istuntani hiomiseen.

Olimme työskennelleen nelisenkymmentä minuuttia kun Frank totesi olevansa tyytyväinen päivän suoritukseemme.. Siinä vaiheessa sekä minä että Jazz aloimme olemaan väsyneitä, mutta ainakin itselläni oli todella tyytyväinen olo päivän valmennukseen - ratsuni oli tehnyt minut jälleen ylpeäksi loistavalla työmoraalillaan, ja valmentajavalinta ei olisi voinut osua paremmin nappiin. Sovimmekin Frankin jatkavan meidän valmentajanamme ainakin sen ajan kun oma valmentajamme olisi matkoilla, ja jäin jo innolla odottamaan seuraavalle viikolle sovittua treenikertaa.

30.06.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Frank Schumann (kirjoittanut omistaja)
Valmennus tulkattuna omistajan muistaman mukaan: Viime viikon valmennuksen jälkeen halusin jatkaa vielä samoista harjoituksista - aloitimmekin siis siirtymisistä, jotka olivat alkuun tuottaneet hieman ongelmia. Anniina ja Jazz pääsivät tällä kertaa nopeammin leikkiin mukaan, vaikkakin orin takajalat olisivat saaneet liikkua alusta saakka terävämmin. Tätä ominaisuutta aikamme työstettyämme siirryimme laukkatehtävien pariin, jossa jatkettiin siirtymisteemaa. Halusin ratsukon tekevän harmonisia temponvaihtoja askeleen sisällä, eli vuorotellen kokoavan ja lisäävän laukkaa. Ensimmäinen harjoitus tuotti hedelmää jo tässä vaiheessa, sillä siirtymiset todella näyttivät sujuvan pehmeämmin. Jouduin tosin korjaamaan muutamaan kertaan ratsastajan istuntaa, erityisesti kantapäiden ja kyynärkulman osalta. En kuitenkaan nähnyt syytä jatkaa valmennusta 40 minuutin reippaan työskentelyn jälkeen, sillä hevonen toimi todella kuuliaisesti ja toteutti ratsastajan pyynnöt kellontarkasti, ja annoinkin ratsukolle luvan siirtyä raviloppuverryttelyihin.

Ulkoasu © Anniina N. | Otsikkokuva © Neil Howard (by-nc), tausta © Subtle Patterns
Kestrel Hill on virtuaalitalli / Kestrel Hill is a sim-game stable | Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse