Done Time Dillinger

27.11.2014 - Done Time Dillinger, tutummin Joe, pääsi tänään kotiin Englantiin. Amerikasta kotoisin olevan kolmevuotiaan ratsukoulutus on alkanut jo kotimaassa, ja saimmekin varsin laadukkaan oloisen otuksen kotipihallemme. Joen kanssa on tarkoitus alkaa kilpailemaan lännenratsastuksen ratsastuslajeissa, mutta nopealta kaverilta voisi luonnistua myös aikaratsastusluokat, erityisesti barrel racing. Nyt kuitenkin ori saa tutustua rauhassa uuteen kotiinsa. Koulutusta jatketaan rauhallisessa tahdissa, kun Joe on hieman kasvanut ja päässyt sinuiksi uuden majapaikkansa kanssa.

15.12.2014 - Joen kanssa oli tänään ohjelmassa pesupäivä. Ori oli päässyt piehtaroimaan itsensä tarhassa sellaiseen kuntoon, että punahallakko karva oli muuttunut lähemmäs hiirakkoa. Joe selvästi piti uudesta lookistaan, mutta omistajan esteettistä silmää ilmestys ei pahemmin miellyttänyt. Joe kiikutettiin siis yhteistuumin tallimestari Markin kanssa pesukarsinaan. Allekirjoittanut sai tehtäväkseen orin varsinaisen puunaamisen, kun Mark otti itseoikeutetun työnjohtajan/hevosenrauhoittelijan viran. Joe käyttäytyi kyllä viisaasti pitkästä operaatiosta huolimatta, ja lopputuloksena olikin kauniisti kiiltävä oripoika. Kellon näyttäessä jo iltaruoka-aikaa Mark talutti Joen suoraan karsinaan, jossa se sai ryhtyä ahertamaan iltaheiniensä parissa.

20.12.2014, westernvalmennus, valmentajana Richard Daze (Anniina N.) - Valmennettavakseni saapuivat tänään Anniina ratsunaan quarterori Joe. Ratsastaja kertoi heillä olleen vaikeuksia reiningluokkien liukupysähdyksillä, joten päädyimme harjoittelemaan niitä. Ennen varsinaista valmennusta halusin ratsukon tekevän rauhallisen, pitkän alkuverryttelyn, jotta orin lihakset saatiin kunnolla lämpiämään. Selitin verryttelyjen ajan hevosen lihashuollon tärkeyttä ja annoin vinkkejä, miten hevosen suorituskykyä voi parantaa pienillä perusratsastuksen muutoksilla. Kehotin samalla Anniinaa myös rentouttamaan omaa istuntaansa. Joe alkoi pikkuhiljaa liikkua ja kantaa omaa kehoaan paremmin. Kun katsoin ratsukon olevan valmis varsinaiseen harjoitukseen, kehotin ratsastajaa siirtämään laukkaan. Pyysin parivaljakon vielä keskiympyrälle, jossa työstimme hetken Joen laukkaa paremmaksi. Lopulta käskin ratsastajaa suorittamaan liukupysähdyksen samalla tavalla, mitä hän tekisi normaalisti kisoissa. Tämä teki töitä käskettyä, ja Joe suoritti tyylipuhtaan pysähdyksen. Ratsastaja oli omin sanoinsa täysin ällistynyt – jäykkyys oli kokonaan poistunut suorituksesta. Selitin hänelle muutoksen johtuvan vain niistä pienen pienistä asioista, joita käskin hänen muuttaa alkuverryttelyissä. Hevonen selvästi nimittäin osasi asian ja teki sen mielellään, mutta ratsastaja oli itse estänyt sitä suorittamasta parhaalla mahdollisella tavalla. Ratsukko sai tehdä muutaman pysähdyksen lisää, kunnes oli aika siirtyä loppuverryttelyihin.

25.12.2014, westernvalmennus, valmentajana Sarah Bridgewater (Anniina N.) - Anniina ja hänen ratsunsa Joe saapuivat luokseni trail-valmennukseen. Olin tuonut kentälle muutamia tyypillisiä esteitä, kuten ”portin” (estetolppien väliin viritetty naru), sillan ja viiden puomin muodostaman puomijonon. Alkuverryttelyjen jälkeen halusin ratsukon aloittavan portilla. Olin laittanut virityksen ympärille puomit niin, että ne muodostivat alueen, jossa hevonen saisi liikkua puomeja koskettamatta. Ratsukko tuli ensimmäisen puomin yli mallikkaasti, ja peruutus 90 asteen kulman läpi sujui myös hyvin. Anniinan kurottaessa avaamaan porttia Joe reagoi hieman turhan voimakkaasti painopisteen muutokseen, mutta pysytteli vielä puomien sisäpuolella. Kehotin siis ratsastajaa tarkkailemaan omaa kehonhallintaansa. Kun portista oli selvitty kunnialla pariin otteeseen, oli aika siirtyä puomien pariin. Olin asettanut ne todella lyhyille käyntiaskelille sopiviksi, joten suoraan laukasta – vaikkakin hitaasta – siirtyminen tähän tehtävään saattaa tuottaa hevoselle vaikeuksia. Ratsastaja otti orin hyvin kiinni, ja se vastasi asianmukaisesti pehmeällä siirtymisellä käyntiin ja asteli varmasti puomien yli. Koska tämä sujui hyvin, laitoin nopeasti toisen puomitehtävän viuhkan muotoon lyhyille laukka-askelille sopivaksi. Tämäkin tehtävä sujui mainiosti, ja kehotin ratsastajaa kehumaan ratsuaan. Viimeisenä otimme käsittelyyn sillan. Joe tuli luottavaisessa tahdissa sillalle, mutta säikähti hieman puulaudoista kuuluvaa kuminaa. Anniina sai pidettyä hevosen rauhallisena, joten parivaljakko pääsi ylittämään sillan hyvin. Vuolaiden kehujen saattelemana annoin ratsukolle luvan siirtyä loppukäynteihin – erityisesti nuorelta Joelta todella hyvää työtä!

29.12.2014 - Kaikkea sitä tulee keksineeksi. Hain Joen aamulla heti aamuruokien jälkeen karsinasta, harjasin orin pikaisesti ja talutin nöyränä perässä tulevan nuoren herran ulos. Suuntasimme kulkumme kentälle, jossa ryhdyin eilisen hevosmiestaitoluennon (ja Youtuben) innoittamana harjoittamaan Joen kanssa erilaisia luottamusharjoituksia. Tarkoituksena oli saada hevonen hyväksymään kosketus kaikkialta minkä tahansa esineen ollessa "koskettimena". Aloitin silittelemällä oria kädellä, - tuttu juttu Joelle - jonka jälkeen otin apuvälineeksi raipan. Senkin Joe vielä hyväksyi vain pienellä epäilyllä. Vasta kun raipan päähän sidottiin muovipussi, ilmoitti Joe tämän olleen nyt tässä. Aikani maaniteltua oria tarkistamaan, ettei muovipussi syö sitä, sain varovasti laskea kapistuksen orin selän päälle. Lopulta Joe ei pahemmin välittänyt siitä, johon katsoin olevan hyvä lopettaa tämänpäiväinen sessio. Palkkioksi ori sai vielä aimo annoksen porkkanoita.

01.01.2015 - Heräsin aamulla normaaliin tapaan kahdeksan pintaa, ja lähdin keittämään aamukahvia. Ennen kuin ehdin edes keittiöön saakka, sain puhelun tallimestarilta, joka ilmoitti Haven-tamman synnyttäneen orivarsan. Tämä kyseinen yksilö sattui myös olemaan Joen, ensimmäisen quarterhevoseni varsa, joten sumpit saivat jäädä sen sileän tien rynnätessäni pikapukeutumisen jälkeen talleille. Haven oli siirretty jo viikko sitten öiksi varsomiskarsinaan, josta se nytkin löytyi tallimestari Markin tutkiessa tilannetta karsinan ulkopuolella. Nähdessäni varsan en olisi voinut olla tyytyväisempi - tiesin jo varsan olleen ori, mutta voikko väritys lisäsi innostumista vielä enemmän. Orien suurena ystävänä voisin siis sanoa, että vanhempien hyvät puolet yhdistettynä yhteen hevoseen! Pikkuveijari pääsi myöhemmin päivällä tutustumaan isäänsä, kun parivaljakko kohtasi Joen tarhan luona. Emä ja varsa olivat ensikertaa yhdessä ulkona, ja Buckiksi kutsuttu jälkeläinen meni uteliaana tutustumaan isäänsä aidan takaa. Joe kohteli uutta tulokasta esimerkillisesti, ja tervehti toki asiaankuuluvasti myös Havenia matalalla hörähdyksellä. Perhetapaamisen ollessa päättynyt Joe kääntyi takaisin päiväheiniensä pariin ja emä-varsa-pari siirrettiin omaan tarhaansa.

13.01.2015 - Kuusivuotiaaksi kääntynyt Joe joutui syntymäpäivistään huolimatta treeniin. Harjattuani tarhailun jäljiltä yllättävän puhtaan hevosen varustin sen, jonka jälkeen lähdimme suuntaamaan kentälle. Harjoittelimme reiningiin kuuluvia liikkeitä kolmisen varttia rauhallisella temmolla, lähinnä hienosäätäen kisoissa vähemmän onnistuneita liikkeitä. Talliin palasivatkin hikinen hevonen ja yhtä lailla kuumissaan oleva ratsastaja. Joe pääsi vilvoittavan suihkun kautta karsinaan kuivattelemaan loimen kera. Hyvästä tsempistä ratsastuksen aikana ori sai palkkioksi kourallisen kauraa.

01.02.2015 - Joe oli aivan loistava tämän päivän treeneissä! Se toimi todella pehmeillä avuilla totellen jokaista antamaani merkkiä moitteetta. Kentän ohi kesken tunnin kulkenut Mark kertoi myöhemmin ihastelleensa orin vaivatonta etenemistä, joten en ihan päästäni vetänyt hyvää fiilistä. Ratsastuksen jälkeen olo oli lähinnä euforinen, myös Joe näytti hyvin rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Tällaisten päivien jälkeen todella ymmärtää, miksi harrastukseen on käyttänyt niin paljon aikaa ja energiaa.

10.02.2015, westernvalmennus, valmentajana Anniina N. - Palkkioksi hyvin tehdystä työstä päätin palkita tallityöntekijäni Maryn lännenratsastustunnilla Joen kanssa. Mary on koittanut lännenratsastusta muutamaan otteeseen vuosia sitten, ja halusi lähinnä verestää vanhoja taitojaan. Tunnin painotuksena oli vahvasti istunta ja sen vaikutus ratsastettavuuteen. Pyysin häntä aloittamaan valmennuksen käynnissä tehden suuret pääty-ympyrät, mutta käyttämään mahdollisimman vähän ohjasapuja. Tehtävä kuulostaa helpolta, mutta englantilaiseen tyyliin tottuneena ohjasapujen minimaalisuus tuntui Marysta selvästi oudolta. Muutamalla istunnan korjauksella saimme Joen ja Maryn samalle aaltopituudelle, ja kääntyminen sujui jo hyvin pelkällä istunnalla. Seuraavaksi pyysin heitä tekemään saman tehtävän rennossa ravissa, ja lisäämään pitkille sivuille siirtymisen käyntiin ja takaisin raviin – tietysti istuntaa käyttäen. Maryn ollessa nopea oppija hän oli sisäistänyt perusohjauksen, joten tehtävä ei tuottanut ongelmia. Viimeiseksi harjoitukseksi otimme laukanvaihdon suurien pääty-ympyröiden välissä. Koska Mary on itse kohtalainen kouluratsastaja, uskoin hänen suoriutuvan tehtävästä myös lännenratsu allaan. Pari ensimmäistä kertaa ratsastaja ei saanut ratsuaan vaihtamaan puhtaasti, mutta kolmannella yrityksellä vaihto oli puhdas. Ratsukko sai tehdä vielä muutamia onnistuneita vaihtoja, jonka jälkeen päätimme yhteistuumin lopettaa tunnin loppuravien kautta.

15.02.2015 - Joe satutti jalkansa tarhassa pari päivää sitten, jonka johdosta olemme viettäneet rauhallisia talutuspäiviä. Tänään kävimme liki kuuden kilometrin kävelylenkillä, jonka aikana kävelimme lähikylän ympäri maisemia ihaillen. Matkan varrella itseäni alkoi hiukomaan, joten pysähdyimme kyläkuppilan kohdalla josta kävin ostamassa itselleni sämpylän ja Joelle omenan. Oli siinä kyläläisillä ihmeteltävää, kun kuppilan koirille tarkoitettuihin ulkokiinnitysrenkaisiin oli sidottu yli 152cm korkea hevosori… Pikaisen ostosreissun jälkeen jatkoimme matkaa takaisin kotitallia kohti, jossa vein Joen eläinlääkärin ohjeiden mukaan takaisin karsinaansa – tarhariekkumista koitetaan välttää parhaan mukaan. Jalka näyttää parantuneen erinomaisesti, pieni turvotus on kokonaan poistunut ja Joe on oma iloinen itsensä. Ehkä jo parissa päivässä pääsemme takaisin normaaliin arkeen.

21.02.2015 - Kauan aikaa siihen meni, mutta sain vihdoinkin aikaiseksi tehdä Joen sukuselvityksen. Kaksi ensimmäistä polvea olivat suhteellisen helpot selvittää Yhdysvaltojen kattavan quarterhevossukukannan ansiosta, mutta mitä pidemmälle suvussa kaivauduin, sitä vaikeammaksi hevosten löytäminen tuli. Päädyinkin tekemään vain parista ensimmäisestä polvesta kirjallisen selvityksen, ja jätin loput tiedot omaksi mielentäytteekseni. Erityisen kiinnostavan piirteen löysin Joen isän suvun puolelta, josta löytyi viidennestä polvesta lännenratsujen lisäksi myös laukkahevosia - vieläpä suhteellisen hyvillä ajoilla kisanneita. Ei siis taida perimän puolesta olla ihme, että Joe taipuu moneen lännenratsastuksen alalajiin.

25.02.2015, westernvalmennus, valmentajana Richard Daze (Anniina N.) - Valmennus aloitettiin ravityöskentelyllä. Pyysin ratsukkoa tekemään pitkille sivuille kaksi volttia kummallekin puolelle. Lisäksi halusin heidän tekevän tasaiset pysähdykset lyhyille sivuille niin, että Joen jalat ovat tasan ja se säilyy kuulolla. Ori ei selvästi ollut hereillä tänään, sillä erityisesti pysähdyksissä se halusi valua monta askelta pysähdyskohdan yli ja ratsastajan kovista yrityksistä huolimatta ei suostunut seisomaan tasajaloin sitten millään. Alkuverryttelyihin jouduttiin siis käyttämään enemmän aikaa, kuin olin suunnitellut. Kun Anniina lopulta sai Joen sen verran kuulolle että molemmat tehtävät luonnistuivat, aloitimme laukanvaihtojen harjoitukset. Tutulla kahdeksikkomuodostelmalla halusin ratsukon tekevän laukanvaihdon täsmälleen ympyröiden välissä – ei askeltakaan puolivälin jälkeen tai sitä ennen. Tällä kertaa ratsastaja ei ollut lainkaan mukana tehtävässä, vaan antoi ratsunsa valua miltei neljäsosaympyrän väärässä laukassa ennen kuin sai annettua tarkat avut Joelle. Korostin paitsi täsmällisten apujen, myös suoritettavan tehtävän valmistelujen tärkeyttä. Saatuani taottua ratsastajan päähän mitä halusin hänen tekevän, tehtävä alkoi sujumaan. Vielä lopuksi pyysin heitä vuoroin suurentamaan ja pienentämään pääty-ympyröitä sekä säätämään vauhtia nopeammaksi isolla ympyrällä, jotta laukanvaihto tuli eri temmoista. Tämän tehtävän onnistuttua hyvin annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyihin.