Moons Last Christmas

22.02.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Elowyn
Tällä kertaa vuorossa olivat Anniina N. ja hänen kaunis päistärikkö Kessi-poninsa. Heti alkuverryttelyssä ihmettelin shetlanninponin korkeaa työmoraalia ja energisyyttä. Sen askeleet eivät tietenkään vetäneet vertoja suurten puoliveristen lennokkaille askeleille, mutta se oli selkeästi hyvin innokas. Anniina istui ponin selässä vakaana, eikä juuri pomppinut harjoitusravissakaan. Ensimmäisen laukkapätkän kohdalla naurahdin hieman, sillä näyttihän poni vähän hassulta laukatessaan ratsastaja selässä, mutta pian kokosin itseni ja pääsimme aloittamaan valmennuksen.

Suunnitelemani tehtävät eivät kovin vaikeita olleet. Pääosin työskentelyä volteilla ja ympyröillä. Heti aluksi pyysiin Anniinaa tekemään voltin jokaiseen kulmaan. Tämän lisäksi tempoa tuli muutella – pitkät sivut mentiin rauhallisemmassa vauhdissa, lyhyillä sivuilla sai taas ravata reippaammin. Kessillä oli aluksi menohaluja vähän liikaakin, eikä volteista meinannut tulla ponin hosumisen vuoksi juuri mitään. Kärsivällinen Anniina selkeästi oli, sillä hän ei näyttävät hermostuvan ponin juoksemisesta, istui vain kaikessa rauhassa sen selässä ja teki pidätteitä saadakseen ratsunsa kuulolle. Kun tehtävä alkoi pikkuhiljaa luonnistua käynnissä, päätimme kokeilla sitä myös ravissa. Aluksi Kessi hosui taas, mutta oli pian taas kuulolla. Ratsukon yhteistyö parani sitä mittaa, miten hyvin Anniina sai ratsunsa kuuntelemaan. Pian päätimme jättää temponvaihtelut ja voltit pois, ja pyysin ratsukkoa siirtymään keskiympyrälle. Ympyrällä ratsukko sai tehdä käynti-laukka-siirtymisiä, jotka onnistuivat jopa yllättävän hyvin. Kessi oli hienosti Anniinan kuulolla, liikkui energisesti ja innokkaasti, mutta hidasti kuitenkin käyntiin heti, kun käskettiin. Otimme vielä parit ympyrät ravissa ja päätimme sitten lopetella siihen.

15.04.2017 - Päiväkirjamerkintä
Sekä Kessi ja sen poika Nuutti on koulutettu valjakkoajoon, ja kummankin kanssa ollaan kisattu hyvällä menestyksellä noviiseissa yksilöluokissa. Poneja ei olla kuitenkaan koskaan yritetty laittaa työskentelemään parivaljakkona, mutta tänään päätimme koittaa mitä pojat sanoisivat tällaisesta suunnitelmasta. Olin alkuun hieman skeptinen koko suunnitelmaa kohtaan, sillä tarhaan vientiä lukuunottamatta orit eivät käytännössä ole tekemisissä toisiensa kanssa, ja lopputulos olisi voinut olla kahden ponin keskinäinen välienselvittely. Hätävaran liioitteluna annoinkin niiden käyskennellä kentällä irtona ennen valjastamista – Kessi teki alkuun selväksi olevansa tämän poppoon pomo, ja Nuutti näytti ottavan asemansa tyytyväisenä vastaan. Muutaman uhittelun jälkeen ponit tulivat toimeen kuin vanhat ystävät konsanaan, joten uskaltauduin napata ne kiinni ja viedä talliin valjastettavaksi.

Kentälle päästyämme aloitimme työskentelyn rauhallisesti käynnissä, jotta ponit saisivat totutella uuteen järjestelyyn. Yllätyksekseni erityisesti Nuutti otti homman vastaan kuin vanha tekijä, kun isäukko tuntui alkuun hieman katkeralta joutuessaan ottamaan rinnallaan kulkean ponin huomioon. Hiljalleen vanhempi ori lopetti kiukuttelunsa ja alkoi jopa nauttimaan työnteosta, joten uskalsin ottaa ponien kanssa myös ravia ja laukkaa. Teimme paljon ympyröitä ja temponvaihteluita, joista varsinkin käynti-ravi-käynti-siirtymiset sujuivat kiitettävän hyvin. Laukasta raviin siirtyessä ponit hieman innostuivat eivätkä olisi heti halunneet kuunnella pidättäviä apuja. Tätä lukuunottamatta Kessi ja Nuutti osoittautuivat mainioksi parivaljakoksi, ja toivon mukaan pääsemme jatkamaan tätä aktiviteettia oripoikien kanssa jatkossakin.