RIP Viisikon Hepsankeikka

17.07.2015 - Koska Hipsua ei ole varsinaisesti helppoa sopeuttaa uuteen tarhakaveriin, olin lievästi sanottuna skeptinen tämänpäiväisen tarhakaverikokeilun onnistumisesta. Hipsun edellinen tarhakaveri päätettiin siirtää isompaan tammalaumaan, jolloin tälle neidille piti keksiä uusi seuralainen, jota se ei mahdollisesti söisi suihinsa heti tulokkaan nähtyään. Ensin mietin alistuvaisemman tamman olevan paras vaihtoehto Hipsun pariksi, jolloin Hipsu saisi leikkiä tarhan kuningatarta, mutta päädyin loppujen lopuksi tekemään täysin päinvastaisen ratkaisun heittämällä Tuikku-tamman Hipsun kaveriksi. Tuikku on aina ollut jokaisessa laumassa ehdoton johtaja, joka ei epäile näyttää muille hevosille kuka tarhassa on pomo - ja näin kävi myös tällä kerralla. Pelkäsin Hipsun alkavan tappelevan johtajuudesta tosissaan, mutta yksi kova komennus Tuikulta riitti pistämään kimon takaisin ruotuun. Päivän päätteeksi ne söivät samasta heinäkasasta (jota Hipsu ei ole koskaan tehnyt toisen hevosen kanssa!) sulassa sovussa, jonka nähtyäni saatoin jättää tammat hyvillä mielin yöksi tarhaan.

12.05.2016 - Kävimme parisen viikkoa sitten Hipsun kanssa hevosklinikalla tarkastuksessa, sillä tamma oli käyttäytynyt usean päivän ajan hyvin apaattisesti. Apaattinen tosin taitaa olla liian vahva sana kuvaamaan Hipsun käytöstä, mutta ei tamma ainakaan oma rasittava itsensä ollut - se vain seurasi perässä välittämättä ympärillä tapahtuvista asioista pätkääkään. Edes muiden tammojen pomottelu tarhassa ei saanut sitä riehaantumaan, ja jokainen tamman tunteva olisi viimeistään siinä vaiheessa tajunnut jonkin olevan vialla.

Varasin Hipsulle ajan klinikalle, jonne pääsimmekin onneksi jo soittoa seuranneena päivänä. Siellä Hipsulle tehtiin asianmukaiset testit aina verikokeista taivutuskokeisiin saakka, mutta paikan päällä tammasta ei löydetty moitteen sanaa, päinvastoin: eläinlääkäri kehui tamman olevan elämänsä kunnossa. Jäimme kuitenkin odottamaan verikokeiden tuloksia, jotka lähetettiin meille parin päivän päästä - puhtaat paperit siltäkin suunnalta. Koska mitään vikaa ei löydetty, eläinlääkäri antoi luvan jatkaa arkea normaalisti ja tarkastella tamman käytöksen muutoksia.

Viimeisen parin viikon aikana tamman käytöksessä ei tapahtunut muutosta, joten huoli neitosen puolesta ei missään vaiheessa laantunut. Tammaa onkin yritetty piristää niin pitkillä hoitosessioilla, rennoilla maastoretkillä kuin luvattoman suurilla porkkanakasoilla, mutta mikään ei ole tuntunut auttavan. Eilen päätinkin soittaa klinikalle uudemman kerran ja pyytää uusintatarkastusta, mutta koska kello oli tuolloin jo iltaseitsemän paikkeilla, jouduin jättämään ajanvarauksen tälle aamulle. Ja mitä vastassani olikaan tänä aamuna - Hipsu kaikessa diivamaisuudessaan vaatimassa aamuruokiaan "palvelijaaaa ruokaa NYT!"-asenteella (ja kovaan ääneen), jota en ole kolmeen viikkoon tamman nähnyt tekevän kertaakaan. En ole koskaan ollut iloisempi hevoseni huonosta käytöksestä! Päivän mittaan yritin kovasti tarkastella Hipsua lauhkeaksi taantumisen varalta, mutta tamma jatkoi sekä ihmisille että muille hevosille kiukutteluaan, aivan kuin se on koko elämänsä tehnytkin. Ratsastaessakin tunsi selvästi tamman energiatasojen olevan täysin eri luokkaa, sillä liikettä löytyi vähintään puoliverisen verran. Pyydän eläinlääkärin vielä tarkastamaan Hipsun varmuuden vuoksi, mutta oli tammalla ollut mikä tahansa bakteeri tai mielenhäiriö, olen ehdottomasti iloinen saatuani kiukkupussini takaisin.