• etusivu
• orit
• tammat
• kasvatus

k. 01.06.2019

Luonnekuvaus

Huuma oli eräänlainen "kaupanpäällinen" Viehättävästä - juttu lähti liikkeelle tilausvarsana Vanimaan saapuneesta Havannasta, jonka yhteydessä kysyin mahdollisuudesta saada lainata hienoa Huurre-oria omalle Heljä-tammalleni sulhaseksi. Isän voikon värin lisäksi ihastuin sen luonteeseen, jonka Huuma on kaikeksi onneksi perinyt sataprosenttisesti - onhan silläkin tosin omia "apua-apua-apua postilaatikko iiiks!" -kohtauksiaan, jolloin käsittelijältä vaaditaan hieman hermoja orin puhistessa paikallaan. Pääsääntöisesti ori on kuitenkin herttainen nallekarhu, jonka kanssa paranee synkinkin päivä silmänräpäyksessä.

Hoidettaessa Huuman voi huoletta sitoa käytävälle yhdellä narulla. Ei kahdesta ole haittaakaan, mutta ori kyllä pysyttelee nätisti paikallaan, vaikka ympärillä olisikin normaalista arjesta poikkeavaa hälinää. Se nautiskelee rauhassa saamastaan huomiosta, eikä pane pahakseen vaikka sitä olisi hoitamassa muutama äänekäs lapsi - ori kun ottaa mielellään vastaan kaikenlaiset huomionosoitukset, tulivat ne sitten vakiohoitajalta tai vierailevilta tähdiltä. Harjaamisen lisäksi kavioiden puhdistus sujuu vaivatta Huuman nostellessa jalkojaan oma-aloitteisesti sitä mukaa, kun hoitaja saa edellisen jalan laskettua maahan. Varustaminen sujuu niin ikään yhtä rauhallisissa merkeissä, edes satulavyön kiristys ei tuota ongelmia tämän hevosen kanssa.

Ratsastaminen Huuman kanssa ei ole aivan sunnuntaikävelyyn verrattavissa, herra kun on varsin herkästi reagoivaa sorttia. Ori on erityisen tarkka ohjasavuista, sillä jo hiemankin liian tiukka tuntuma saa orin täysin lukkoon. Paino- ja pohjeavut ovatkin pääsääntöiset työkalut Huuman kanssa työskentelyyn, ja jos ratsastaja osaa käyttää niitä oikein, on hänen allaan todella mallikas koulusuomenhevonen. Huuman liikkeet ovat suomenhevoseksi melko lennokkaat, varsinkin kun orin lihakset on saatu kunnolla lämmiteltyä. Verryttelyyn kannattaakin käyttää kunnolla aikaa, jotta ori saa täyden kapasiteettinsa esiin. Kilpailuissa se tarkoittaa kunnollisia alkukäyntejä sekä melko pitkän pätkän ravissa keventelyä suuria voltteja ja kaarevia uria tehden. Huuman laukka on luonnostaan hyvää, joten viimeiset hiomiset kannattaa jättää juurikin kahteen hitaampaan askellajiin. Kisaradalla Huuma keskittyy joka kerta täysin ratsastajaansa eikä hermoile ympäristöstä - kotiolojen satunnaisista kohtauksista huolimatta -, joten kisojen menestyminen on täysin verryttelyjen sujuvuuden ja ratsastajan taitojen varassa.

Sukutaulu

Jälkeläiset

s. 29.04.2016, o. Vaniman Hurmio, e. Moon Joulutarina
s. 25.05.2016, o. Vaniman Huili (KTK III), e. Vaniman Soili

Kilpailukalenteri

15.11.2015 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - LKV3, I-palk.
25.03.2016 NJ - Rosenhof - irtoSERT (pt. Kati)
31.03.2016 NJ - Seljasaaren Kartano - irtoSERT (pt. Kati)
31.01.2017 NJ - Kuuramaan hevostila - irtoSERT (pt. Sorel)
30.06.2018 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - II-palk.

Päiväkirja & valmennukset

20.09.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Riikka Alavihanta (kirjoittanut omistaja)
Tänään valmennettavakseni saapuivat Anniina ja Huuma. Ratsukko sai tehdä alkuverryttelyksi ympyrät molempiin kentän päätyihin sekä pysähdykset pitkien sivujen keskelle. Pysähdykset olivat aluksi hyvin töksähtäviä eikä ori seisonut läheskään tasajaloin, vaan jätti takajalkansa täysin käyttämättä. Ratsastaja ei tukenut oria tarpeeksi, joten neuvoin häntä ratsastamaan hieman reilummilla – muttei kuitenkaan kovilla – avuilla. Ori taipui ympyröillä hyvin. Seuraavaksi pyysin ratsukon keskiympyrälle, jotta pystyisin havainnoimaan heidän tekemisiään ympyrän keskeltä käsin. Tehtävänä oli jakaa ympyrä neljään osioon, ja joka toisella siirtyä käynnistä raviin ja seuraavalla ”osiolla” jälleen takaisin käyntiin. Tavoitteena oli saada rennot, sujuvat siirtymiset, ja yhteistyö näytti tällä kertaa pelaavan mainiosti. Teimme tehtävää molempiin suuntiin, jonka jälkeen harjoittelimme vielä laukanvaihtoja kahdeksikon avulla. Huuma suoritti vaihdot hyvin, vaikka ratsastaja antoikin välillä ristiriitaisia apuja. Lopetimme valmennuksen näihin hyviin suorituksiin itsenäisten loppuverryttelyjen jälkeen.

20.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Riikka Alavihanta (kirjoittanut omistaja)
Ratsukko verrytteli kentällä kevyessä ravissa saapuessani paikalle. Huomasin heti orin olevan hieman hidas pohkeelle, joten annoin ratsastajalle pieniä vinkkejä tilanteen parantamiseksi. Orin lämmettyä käskin ratsukkoa tekemään neliapilatehtävää, jossa orin piti taipua lyhyen sivun volteilla, mutta myös kulkea suoraan kentän keskellä ravatessa. Koska tämä tuntui olevan ratsukolle helppoa, kehotin vaikeuttamaan tehtävää kulkemalla voltit kootussa ravissa ja lisäämään ravia pituussuunnalla. Seuraavaksi siirryimme laukkatehtävään, joka oli tänään yksinkertainen harjoitus keskiympyrällä. Halusin ratsastajan siirtävän orin puolikkaan ympyrän ajaksi käyntiin ja nostamaan aina uuden laukan tämän puolikkaan jälkeen – eli 50/50 käyntiä ja laukkaa. Aluksi Huuma ei tahtonut siirtyä laukasta käyntiin sulavasti, vaan liike töksähti aina alaspäin. Käskin ratsastajaa valmistelemaan siirtymiset huomattavasti paremmin, joka selvästi auttoi: ratsukko suoritti tehtävän harmonisesti tiiminä. Annoin harjoituksen jälkeen luvan siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin.

09.11.2016 - Ja näin on vuosi jälleen lähestymässä loppuaan - ainakin laatuarvostelujen osalta. Vaikka kalenteri näyttääkin vasta marraskuun alkua (jota ei tosin ympäröivistä lumikasoista uskoisi) on jo aika valita joukko hevosia edustamaan Vanimaa Kouluratsastusjaoksen vuoden viimeiseen laatuarvosteluun. Koitokseen valikoituivat loppujen lopuksi oreista Ventti ja Huuma sekä tammoista Lumi ja Nanna. Melko pienhevospainotteinen porukka siis, mutta mikäs sen parempaa kuin käydä esittelemässä vaihteeksi tallin hienoja piensuokkeja ulkopuolisillekin! Ratsutyyppiset suomenhevoset ovat vielä toistaiseksi pitäneet reilun johtoaseman tallin hevoskannassa, mutta pienhevoset ovat kieltämättä saaneet tukevan jalansijan tallin väestössä. Onneksi Huuma sentään pitää myös hevoskokoisten yksilöiden lippua korkealla, ettei meidän luulla siirtyneen kokonaan pienhevoskasvatukseen.

Huuma on vielä melko nuori hevonen laatuarvosteluja ajatellen, sillä ori on vasta parisen viikkoa sitten täyttänyt 13 vuotta - verrattuna muihin osanottajiin, jotka ovat 19-, 20- ja 21-vuotiaita, Huuma on käytännössä pojankloppi. Syy "aikaiseen" laatuarvosteluissa käyttämiseen löytyy kuitenkin orin varsoista, sillä sekä Hurmio että Huili ovat tuottaneet isälleen täydet jälkeläispisteet, vaikka ne ovatkin vasta nuoria ratsunalkuja. Voitaisiin siis sanoa, että Huuma periyttää vaikuttavaa kapasiteettia jälkeläisilleen! Sukunsa puolestaan Huumalla on varsin isot saappaat täytettävänään, sillä sen isää ja emänemänemää lukuunottamatta jokainen hevonen on palkittu KRJ-laatuarvostelussa (yksi KRL-palkinto tosin poikkeaa joukosta). Kun otetaan vielä huomioon, että vain kaksi näistä palkinnoista on kakkosia muiden ollessa täysiä I-palkintoja, ei tässä auta kuin yrittää pysyä isovanhempien perässä ja hakea I-palkinto Huumallekin.

08.01.2017 - Laatuarvostelumenestyksen, joulun ja uudenvuoden juhlintojen jälkeen olemme ottaneet Vanimen hevosten kanssa hieman rauhallisemmin, joka on tarkoittanut hevosille lisääntynyttä mahdollisuutta päästä maastoilemaan. Tänään otinkin päivän ensimmäiseksi ratsukseni Huuman, jonka kanssa en ole itse käynyt ties milloin viimeksi rauhallisella metsälenkillä. Pieni pakkaskeli toi oivan tunnelman valkoisen maan lisäksi, ja Huuma tuntui nauttivan tallustelustamme täysin siemauksin. Tapamme mukaan kävimme testaamassa myös pellolla laukkaamista - ratsuni meinasin hieman innostua päästessään vajaan kilometrin mittaiselle aukealle, mutta onneksi ori on sen verran fiksua sorttia, että jarrut löytyivät kun niin halusin. Kotimatka sujui kokonaan kävelyn merkeissä, ja palattuamme tallille Huuma joi ahnaasti sille tarjoamani melassiveden. Kyllä talvipäivien ratsastuksissa on oma viehätyksensä!