Nimi | Vaapukan Jeeli | Rotu, sukupuoli | suomenhevosori |
Syntymäaika | 28.03.2014, ikääntyminen alhaalla | Säkäkorkeus | 154cm |
Väri | punarautias | Rekisterinro | VH14-018-0598 |
Painotuslaji | kouluratsastus | Omistaja | Anniina N. (VRL-09182) |
Koulutustaso | vaativa B, vaativa valjakko | Kasvattaja | Crystal, Vaapukka |
VIR MVA Ch, KTK II, KRJ I, SLA I, YLA1, SV II, jälkeläisluokka C |
Hoidettaessa Jedi seisoo paikallaan sekä karsinassa että käytävällä jo yhden narun turvin. Ulkopuomilla pitää ensin ihmetellä maailman menoa minuutin verran ennen kuin ori tajuaa, että ympäristö ei edelleenkään ole muuttunut viime näkemästä. Harjaus onkin sitten orin mielestä ihan mielettömän mukavaa! Hurja orhi (jepjep) muuttuu rennoksi (tai siis rennommaksi) ruunanlupsukaksi kun vain näkeekin kumisuan. Kaviot nousevat myös mukavasti.
Sekä kengittäjä että eläinlääkäri ovat kuvailleet Jediä helpoksi asiakkaaksi, eikä ihme – se keskittyy enemmän herkkujen etsimiseen vieraalta kuin itse toimenpiteeseen. Kengityksessä tulee toisinaan vähän tylsää ja jalkaa pitää yrittää pari kertaa vetäistä alas, mutta fiksuna ponina se tajuaa nopeasti yrittämisen turhaksi.
Jedi on monien muiden suomenhevosten tapaan monipuolinen harrastuskaveri. Siltä luonnistuu perinteinen kouluratsastus, (maasto)esteitä se hyppää omalla spesiaalityylillään eikä herra kärryjäkään kaihda. Onhan tuolla tukkejakin metsästä tullut vedettyä ja peltoa kynnettyä.
Sileällä ori on tasaisen varma, mutta mukavan energinen kaveri. Suomiputelle suhteellisen lennokkaat askeleet taipuvat vaativan B’n tehtäviin, joten ihan pelkästä maastomoposta ei ole kyse. Isältä perityt askeleet ja yritteliäs luonne sekä emältä saatu herkkyys luovat hienon yhdistelmän, jonka kanssa on ilo tehdä töitä. Jedin erikoisosaamista ovat ravityöskentely ja lisätyt askellajit, kun taas laukka on vaatinut eniten työtä. Esteillä Jedillä on oma tyylinsä, lyhyesti kuvailtuna ”kovaa ja korkealta”. Ori todella innostuu nähdessään esteradan, mutta tekniikan ollessa hieman puutteellinen oripoika on saanut jättää esteet lähinnä mielenvirkistykseksi. Maastossa Jedi on huippukaveri rohkean luonteensa ansiosta.
Kuljetus on ollut Jedillä tuttu juttu jo varsasta saakka, joten lastauskin sujuu rauhallisissa tunnelmissa. Se matkustaa nätisti yksin tai kaverin kanssa tehden tiiviisti tuttavuutta heinäverkon kanssa. Kisapaikalla orhi huudahtaa pari kertaa ilmoittaakseen pääjehun saapuneen, mutta ei ala kilttinä poikana riehumaan. Verryttely sujuu pitkälti samalla kaavalla kuin kotonakin tuntumaa hakiessa. Tulevan kilpailun kulun voi osittain ennustaa jo ensimmäisten minuuttien aikana – jos askel ei kulje verryttelyssä, se harvemmin kulkee radallakaan. Herrasmiehenä Jedi kuljettaa ratsastajan kuitenkin ohjelman läpi vaikka väsy olisikin iskenyt.
i.Vaapukan Jekkush, rt, 151cm KRJ I, YLA3 |
ii.VIR MVA Ch Keinumäen Oikush, prt, 153cm KTK I, SLA II, YLA2, KRJ I |
iii.VIR MVA Ch Keinumäen VänniKTK II, KRJ I, SLA II, YLA2 |
iie.VIR MVA Ch Aprikoosin PaaperoinenKRJ II, SLA II |
||
ie.VIR MVA Ch Keinumäen Milenash, prt, 156cm KTK I, SLA I, YLA2, KRJ I |
iei.VIR MVA Ch Herra MilitanttiKTK II, KRJ II, SLA I, YLA2 |
|
iee.VIR MVA Ch Vaapukan MilkaKTK II, KRJ II, SLA I*, ERJ III |
||
e.Mörön Vekseliinash, rt, 155cm |
ei.Vaapukan Epelish, 153cm KRJ I, YLA2 |
eii.Ch TT KulissiSLA I, YLA2 |
eie.Kaisan SyystatarYLA2 |
||
ee.VIR MVA Ch Neiti-Hulda KATsh, rt, 147cm KTK II, KRJ II, SLA I, YLA2, ERJ III |
eei.K.T Lokus |
|
eee.VIR MVA Ch BS Taika-TyttöKTK III, KRJ II, SLA II, YLA1, ERJ IV |
1v - 13.04.2014 2v - 28.04.2014 3v - 14.05.2014 4v - 13.06.2014 5v - 13.07.2014 |
6v - 12.08.2014 7v - 11.09.2014 8v - 11.10.2014 9v - 09.11.2014 10v - 09.12.2014 |
11v - 08.01.2015 12v - 07.02.2015 13v - 09.03.2015 14v - 08.04.2015 15v - 08.05.2015 |
16v - 07.06.2015 17v - 07.07.2015 18v - 06.08.2015 19v - 05.09.2015 20v - 05.10.2015 |
21v - 03.11.2015 22v - 03.12.2015 23v - 02.01.2016 24v - 01.02.2016 25v - 02.03.2016 |
VIR MVA Chmyönnetty 03.05.2015KTK II19 + 19 + 19 + 19 = 76p (joulukuu 2014)KRJ I7,5 + 40 + 24,25 + 20 + 11,5 = 103,25 p. (huhtikuu 2015)SLA I16 (5+4+3+4) + 21 + 22 + 25 + 20 = 104 p. (toukokuu 2015)YLA131 (20+11) - 33 (21+12) - 17,5 - 16 - 7 = 104,5p / AP1! (kesäkuu 2015)SV IIrakenne 9, suku 10, käytöskoe 5, ratsastuskoe 7,2 + 7 (73.6%) = 38,2 (toukokuu 2014)Jälkeläisluokka Cmyönnetty 03.05.2015 |
Näyttelymenestys
30.09.2014 NJ - Takamaiden Suomenhevoset - BIS2, MVA-SERT (pt. Kerppa)
01.10.2014 NJ - Kevätrinne - BIS1, MVA-SERT (pt. Kerppa)
15.12.2014 NJ - Huvitutti - irtoSERT (pt. Jade)
19.12.2014 NJ - Taikakuun Kartano - irtoSERT (pt. Welby)
15.05.2015 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - LKV2, I-palk.
15.08.2015 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - II-palk.
15.11.2015 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - II-palk.
KRJ - 56 sijoitusta, joista 11 on voittoja |
VVJ - 13 sijoitusta, joista 3 on voittoja VSR - 5 sijoitusta, joista 2 on voittoja |
11.05.2014 - Tarinakisat (18/21)
Tehtävänanto: Minulla on lyhyt tarina josta puuttuu sanoja, tehtävänäsi on antaa nuo puuttuvat sanat alla olevassa järjestyksessä ja minä sijoitan ne tarinaan. Hupaisin lopputulos voittaa.
substantiivi, adjektiivi, adjektiivi, adjektiivi, substantiivi, verbi, verbi, verbi, adjektiivi, substantiivi
Omat sanat: suomenhevonen, sofistikoitunut, pelokas, rohkea, muumimuki, rymistellä, syödä, uida, kamala, Timo Soini
Sanoivat, että minun täytyy ratsastaa rata suomenhevonen kädessäni. Siitä minulle tulikin mieleen isoisäni erään sattumuksen vuoksi, hän oli sofistikoitunut hevosmies. Hän sanoi minulle aina, että älä hanki pelokasta hevosta, mutta kas kummaa allani oli juuri sellainen. Samassa rohkea hevoseni päätti säikähtää muumimukin sivussa rymistelevää sateenvarjoa. Tästähän en lannistuisi, vielä voin syödä ratani. En tiedä miksi aina rataa uidessani ajaudun pohtimaan kaikenlaista kamalaa, mutta niin vain käy aina. Radan loputtua kumarsin ja ihmiset heittelivät Timo Soineja kentälle kunnianosoituksena.
27.09.2014 - Huh, onpas tullut pitkä kirjoitustauko - neljän kuukauden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä! Ensinnäkin, Jeeli ja muut hevoseni pääsivät muuttamaan omaan talliin. Näin sain koko lauman saman katon alle, joka tietysti helpottaa niiden kaitsemista. Ori onkin nauttinut saadessaan huomattavasti aiempaa enemmän huomiota! Se ei valitettavasti päiväkirjaan asti ole näkynyt, mutta kulisseissa on tapahtunut sitäkin enemmän. Jeeli on tosiaan ollut oikea lellikki viime aikoina, sillä varsinkin tallimestari pitää oria ehdottomana lempihevosenaan ja syöttää sille salaa (tai niin hän luulee) milloin mitäkin herkkuja.
Jeeli on myös saanut jo muutama kuukausi sitten sijoituksensa kasaan. Kävimmekin ahkerasti kisaamassa, ja pelkäsin orin väsyvän rankasta kisarupeamasta - mitä vielä, Jeeli oli elämänsä kunnossa! Nyt kun se on saanut viettää leppoista oloneuvoselämää, on myöhäiskesämasua ehtinyt kertyä turhan paljon... Ori onkin otettu takaisin aktiivitreeniin nyt syksyn tullen, onhan se vasta seitsemänvuotias ja näin ollen vasta tullut parhaaseen ikään.
Jeelin tulevaisuuteen tulee kuulumaan jalostusorin elämä. Sille syntyikin yksi jälkeläinen jo heinäkuussa, reipas orivarsa Reposaaren Elias, mutta tulevaisuudessa toivon tietysti orin saavan muutaman tammaseuralaisen lisää. Omasta tallista löytyy ainakin yksi sopiva ehdokas, joten ehkä jo pian toinen jälkeläinen pääsee jatkamaan Jeelin kavionjäljissä koulukenttien kuninkaana tai -kuningattarena. Kun jälkeläisnäytöt on saatu kasaan, olisi aika ilmoittaa herra laatuarvosteluihin. Ainakin SLA ja KRJ-laatis ovat varmana tavoitteena, ehkä myös YLA jos kiinnostus sinne asti riittää.
01.03.2015 - Jeeli osoitti jälleen olevansa hevonen viisaimmasta päästä, kun sen tarhakaveri päätti järjestää actionia tylsään tallielämään. Nuori Merri-ori oli näemmä saanut tarpeekseen vanhemman orin komentelusta ja taiteillut itsensä lankkuaidan ali, onnistuen samalla hajottamaan aidan alaosan karkaamiskohdastaan. Siitä olisi hyvin mahtunut isokokoisempikin hevonen pienellä venytyksellä ali, mutta Jeeli oli kiltisti portilla vastassa tullessani tuomaan karkuria takaisin tarhaan. Sillä hetkellä olin lähes pakahtua ylpeydestä Jeeliä kohtaan – se kun jaksaa piristää päiviä niinkin pienillä asioilla, kuin pysymällä tarhassa kaverin lähtiessä maistelemaan ruohoa aidan toiselle puolelle. Kun orien tarhan aita oli saatu tallimestarin avustuksella korjattua entistä ehommaksi, otin Jeelin mukaani hellyyspuuskan innoittamana ja hemmottelin sitä huomattavasti normaalia perusteellisemmalla harjauksella. Puunaustuokion jälkeen lähes nukahtamispisteessä oleva ori sai vielä extra-annoksen porkkanoita.
01.05.2015 - Hyvää vappua! Jeelin osalta pyhäpäivän lomailu vaihtui kärryhevosen rooliin lähikylämme vappumarkkinoilla, jossa olemme jo useamman kerran käyneet eri hevosten kanssa ilahduttamassa lapsia ja heidän vanhempiaan lyhyillä ajelutuksilla. ”Ponifani-ikään” ehtineet lapset – eli minun mittarissani 4-10-vuotiaat – olivat täysin haltioituneita Jeelistä, ja ori sai osakseen silittelyä, paijailua ja uusia hellittelynimiä koko loppuvuoden tarpeeksi. Ei myöskään ollut yllätys, että Jeeli toimi tehtävässään ilman ongelmia, kyydittäen jokaista kärryille päässyttä rauhallisessa tahdissa. Tallimme tammat Aaria ja Sosuli olivat mukana toimittamassa talutushevosten virkaa naapuritallin ponien lisäksi, mutta Jeeli käyttäytyi myös neitien lähellä herrasmiehen tavoin sekä ihmisiä että hevosia kohtaan. Pääsimme myös paikallislehden vappumarkkinoista kertovaan artikkeliin, kun toimittaja tuli kysymään millaista markkinoilla ”asiakaspalvelutyössä” oleminen oikein on. Hän ihastui Jeeliin niin paljon, että halusi ottaa orista artikkeliinsa kuvituskuvan: huomisen jälkeen Jeeli on siis jo paikallinen julkkis!
04.05.2015 - Kävimme tänään Jeelin kanssa leppoisalla sunnuntmaanantairatsastuksella, kun pitkästä aikaa aurinko suvaitsi näyttäytyä täällä Pohjois-Savossa. Sitä kaveria on todella kaivattu kevään ihanien vesi- ja räntäsateiden keskellä... Jeeli oli tuttuun tapaansa rauhallisella tuulella, joten päätin hetken mielijohteesta jättää satulankin talliin ja heittää orin selkään pelkän satulahuovan. Kiinnitettyäni sen vielä loimivyöllä ja suitsittuani Jeelin hyppäsin jakkaralta kiltisti seisovan hevoseni selkään, ja matkamme saattoikin alkaa. Lenkin tahti oli tosiaan varsin rauhallinen, sillä maaston pohjat olivat vielä viime viikon sateiden jäljiltä hyvin pehmeät ja liukkaat. Annoin Jeelin kuitenkin ravata lyhyitä pätkiä peltojen reunoissa auringon kuivattamilla kohdilla, ja ori todella otti ilon irti kiihdyttäessään nopeaan - mutta onneksi pehmeään - raviin. Päästyämme takaisin tallille hoidin Jeelin normaaliin tapaan harjaamalla, tarkistamalla sen jalat ja tarjoamalla palkintoporkkanoita hyvin tehdystä työstä.