• etusivu
• orit
• tammat
• kasvatus

Kuvat © Anniina N.

Luonnekuvaus

Moro! Mä oon Kuutti. Virallinenkin nimi mulle on annettu, nähtävästi perhoslajin mukaan, niin kuin äidillekin aikanaan. Nuorempana olin tosin vähän äidinpoika, en siis millään olisi halunnut jättää sitä rauhaan, joten ei sinänsä haittaa et meil on teemanimet. Ja on tää perhosteema ainakin parempi ku mummil, jonka nimi on Nokkonen! Siis miettikää, jos mun nimi ois Saniainen, tai Kurjenputki. Enhän mä kehtais lähtee omaa pihaa pidemmälle, ja mä kun tykkään nähdä ulkomaailmaa, niinkin paljon et käyn silloin tällöin omatoimisesti tutustumassa naapuritallin tammoihin hyppäämällä tarhasta pois. En mä kauaa viitti olla omista tammoistani erossa, joten annan kyllä kiltisti kiinni kaksilahkeisille kun ne tulee juoksemaan mun perään, ja kävelen nätisti takaisin kotipihaankin löysällä narulla. Välillä pitää tosin ottaa vähän matkaevästä mukaan, eihän kasvavat oripojat muuten pysy tolpillaan. Kovasti mua torutaan siitä jos en oo saanut ”lupaa”, mut leikin aina et oon unohtanu et sellainen pitäis pyytää – eihän nyt suuret johtajat pyydä alaisiltaan lupaa syömiselle.

Hoidettavana oleminen on mun mielestä kivaa, hoitavathan ihmiset mut edustuskuntoon ilman että pitää edes pyytää. Oon aika chilli jätkä siinä mielessä, että päästän henkilökunnan omaan poikamiesboksiini, ja toivotan heidät kohteliaana isäntänä hörähdyksellä tervetulleeksi. Oon huomannut, että mitä ystävällisemmin hörähdän, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saan myös jotain hyvää tuliaiseksi. Pienet valkoiset kuutiot on mun lemppareita, kun tykkään makeasta, mutta kyllä omenat ja porkkanat kelpaa yhtä hyvin. Niin, ja leipäpalat. Ja ”heppanamit”, mitä ne sitten ovatkaan, hyviltä ne kuitenkin maistuvat. Kerran meinasin maistaa herkkupalaa tarjonneen ihmisen kättäkin vahingossa, ja sain siitä aikamoisen sanallisen rangaistuksen. Pakko myöntää, että vähän säikähdin sitä, kun nähtävästi kyseessä oli pienempi kaksijalkainen ja se alkoi kiljumaan ihan hirveästi. Sen jälkeen oon yrittänyt olla varovaisempi varsinkin niiden pienempien hoitajien kanssa, kun ne on kai vähän heikompia. Oon muutenkin aika helppohoitoinen kaveri, kun mieluummin seison paikallani ja seurailen mitä ympärillä tapahtuu. Jalatkin nostan mukisematta, kun mulle joskus pienempänä opetettiin, että niin pitää tehdä, eikä ennen sen tekemistä pääse ulos jaloittelemaan. Varusteet otan myös kiltisti päälle, vaikka oisin tietysti mieluummin au naturel.

Tykkään työntekosta, ja oon kuulemma aika helposti motivoitavissa oleva kaveri. Tuntuu kivalta saada pieni taputus kaulalle kun oon tehny hyvää työtä, joten yritän saada niitä mahdollisimman paljon työskentelysessioiden aikana. Aina en kuitenkaan ihan tajua mitä selässäkeikkuja yrittää multa pyytää, ja sit teenkin yleensä täysstopin ja käsken sitä selittämään asiansa paremmin. Jos se ei senkään jälkeen tajua pyytää asioita nätisti, vedän kaasun pohjaan ja keikutan sitä pari kertaa kentän ympäri kaikkien rodeoliikkeitteni kera. Sitä tosin joudun tekemään aika harvoin, kun ei mun selkään kai ihan ketä tahansa päästetäkään. Aina kuitenkin ton esityksen jälkeen oon saanu viestini perille, ja saanu ansaitsemaani kohtelua sen jälkeen. Kieltämättä mut laitetaan kahta kovempiin töihin, mutta ainakin ohjeistus on selkeää!

Oon multitalentti siinä mielessä, että omaan lahjoja kahteen lajiin, ihan niinku äiti ja iskäkin. Valkoisten aitojen sisällä en oo mikään temppukone, mutta omaan aika lennokkaat liikkeet ja korvaan yrityksellä taitojen puutteen. Kilpailen omistajaihmiseni kanssa jossain B-luokassa (en kyl tajuu miks, kun oon selkeesti A-luokan hevonen?!), ja siitä me ollaan kerätty aika monta rusettiakin kisoista mukaan. Niin kuin aiemmin sanoinkin, tykkään kehuista, joten teen multa pyydetyt asiat heti kun ihminen keksii niitä pyytää, ja nähtävästi se on aika hyvä asia niissä arvostelutilaisuuksissa. Tykkään muutenkin niissä näyttää parhaita puoliani, kun kerran pääsen ison yleisön eteen esiintymään! Niissä hämärissä sisäareenoissa en jaksa ihan samalla tavalla väläytellä taitojani, kun siellä on yleensä niin pieni yleisö, ja muutenkin vähän ahdasta.

Esteradalla menen aina täysiä, olin minkäkokoisella kentällä tahansa. Sisälläkin vedän korvat tiukasti kaulaa vasten saavuttaakseni ihanteellisen aerodynaamisen tilan, jossa ilmanvastus häiritsee mahdollisimman vähän suoritusta. Kaikki tosin luulee jostain syystä et oon vihanen sen takia, enkä oikein ymmärrä sitä. Oli miten oli, tykkään myös hypätä niitä esteitä, ja oon hyvä siinä. Siis oikeesti hyvä! En edes tarvitse apua hyppypaikkojen löytämiseksi, vaan mulle voi vaan näyttää esteen mikä pitää ylittää, niin teen sen. Joskus tosin oon yrittänyt tehdä omat johtopäätökseni seuraavasta esteestä, ja sit ollaankin yhtäkkii jouduttu hylätyksi, ihan vaan koska se olikin väärä este. Kauheaa nipottamista, onko sillä nyt niin väliä hyppääkö oikean vai vasemman puomikasan yli…

Sukutaulu

Jälkeläiset

Tällä hevosella ei vielä ole jälkeläisiä.

Kilpailukalenteri

11.03.2017 NJ - Koistila - BIS2, MVA-SERT (pt. Siiri K.)
29.04.2017 NJ - Hervannan Oriasema - BIS2, MVA-SERT (pt. Kati)
21.05.2017 NJ - Susiraja - irtoSERT (pt. Welby)
31.05.2018 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - II-palk.
31.05.2018 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - LKV3, II-palk.
29.06.2018 NJ - Susiraja - BIS1, MVA-SERT (pt. vaapu)

Päiväkirja & valmennukset

Ei merkintöjä.