• etusivu
• orit
• tammat
• kasvatus

Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Kuusnelosen nimi sai innoituksen Aku Ankassa esiintyvän konnajoukko Karhukoplan koirasta, joka on tunnetusti perso ruoalle - meidän Nekku ei kyseiselle mäyräkoiralle paljoa ahneudessa häviä. Toisaalta ahneus helpottaa orin kouluttamista huomattavasti, sillä se kiipeää vaikka takaperin puuhun saadakseen pienen namipalansa, mutta taluttaessa oria ei olekaan enää kiva kiskoa jokaiselta ruohotupolta eteenpäin. Vaikka ori tuntuu välillä lihoavan pelkästä ruoan näkemisestä, on se varsin komea tapaus kauniin värityksensä ja muuten kiltin luonteensa ansiosta. Eikä Nekku kouluratsunakaan täysin turha tapaus ole, sillä orilta luonnistuu hyvän ratsastajan kanssa helppo B -tason kouluradat oikein mallikkaasti.

Hoidettaessa Nekku on sidottava joko hyvin kauas heinäkärryistä tai vaihtoehtoisesti kahdella narulla kiinni, jolloin ori malttaa (=sen on pakko) pysyä paikallaan houkutuksesta huolimatta. Ori pitää huomion keskipisteenä olemisesta, joten sen hoitaminen on hyvin vaivatonta orin nautiskellessa pitkistä harjanvedoista. Kaviotkin se nostaa useimmiten yhdellä pyynnöllä, mutta viimeistään kevyellä komennolla Nekku nostaa itse kavionsa putsattavaksi. Sillä on tosin paha tapa alkaa nojaamaan hoitajaansa tämän yrittäessä puhdistaa kaviota, joten tällöin pitää olla tarkkana ja muistuttaa oria sen kolmesta jäljellä olevasta jalasta joihin se voi rauhassa tukeutua. Varustaminen sujuu mukavissa merkeissä, ja vaikka voisi luulla Nekun olevan pahemman luokan pullistelija, se pitää hyvinvointikumpunsa paikallaan ja antaa hoitajan kiinnittää satulavyön rauhassa.

Ratsuna Nekku on varsinkin alkutunnista hieman tahmea, muttei kuitenkaan pystyynkuollut. Ori tuntuukin olevan hieman diesel-moottorin tyyppinen - se lämpenee hitaasti, mutta puksuttaa kuin juna eteenpäin kunhan on saanut itsensä hereille. Nekulla on erittäin mukavat askeleet istua, ja sen selkään voi laskea pitkälti kenet tahansa. Komean kouluratsun esiinkaivamiseen tarvitaan kuitenkin taitoa, sillä Nekku tyytyisi mielellään toimimaan lasten alkeisratsuna. Puolipidätteet ja siirtymäharjoitukset ovat avainsana orin toiminnan takaamiseen, ja viimeistään lopputunnista ratsastaja voikin tuntea orin kevenevän huomattavasti ja alkamaan käyttää itseään aivan eri tavalla. Jos siis ratsastajan kunto riittää sinne asti...

Nekku ottaa kilpailut hyvin lunkisti aamusta alkaen. Se menee traileriin pelkän heinäverkon houkutuksella, ja matkustaa nätisti niin orien kuin tammojenkin kanssa. Eipä se välitä vaikka joutuisikin matkustamaan yksin, kunhan ruokaa on tarjolla turvan edessä. Orin hoitaminen ja varustaminen kisapaikalla onnistuu yhtä hyvin kuin kotonakin, eikä verryttelyssäkään ole ongelmia esiintynyt. Nekku vetää kierroksia muiden hevosten lähellä vain jos toinen hevonen alkaa luimimaan sille, ja silloinkin ori vain luimii takaisin mokomalle pahanilmanlinnulle. Kisakentälle päästessään Nekku ei muutu dramaattisesti verryttelystä, mutta tuntuu kuitenkin hieman skarppaavan päästessään suurelle areenalle yksin tuomarien eteen.

Sukutaulu

Jälkeläiset

s. 02.04.2016, o. Tiilikan Voikerkkä (KTK II), e. Runon Rusina
s. 10.05.2016, o. Vaniman Kuuritari, e. Seljasaaren Helmetär
s. 19.05.2016, t. Fiktion Vivenna (KTK III), e. Fiktion Vanella

Kilpailukalenteri

22.03.2016 VSN - Mörkövaara - RCH
25.03.2016 NJ - Rosenhof - irtoSERT (pt. Kati)
15.04.2016 NJ - Susiraja - irtoSERT (pt. Kati)
02.08.2016 NJ - Overload - irtoSERT (pt. Siiri K.)
31.05.2017 NJ - Turmeltaja - BIS1, MVA-SERT (pt. VP)

Päiväkirja & valmennukset

29.01.2016 - Nekku-parka sai tänään kokea millaisen kasvattajan käsiin se onkaan joutunut, kun (orin mielestä) julma ihminen päätti raahata pahaa-aavistamattoman nuoren oripojan sen ensimmäisiin näyttelyihin - tai tarkemmin sanottuna mätsäreihin, jotka toimisivat oivana totuttelutilanteena tuleviin "oikeisiin" näyttelyihin. Siis niihin, joissa pitää oikeasti käyttäytyä... Nekun rauhallinen tarhapäivä katkesi haettuani sen tarhasta tallin käytävälle puunattavaksi, joka oli odotettua helpompi tehtävä - valkoinen lumikerros maassa on edesauttanut orin voikon karvapeitteen säilymistä, noh, voikkona. Lastaus sujui niin ikään rauhallisissa merkeissä, ja lyhyen ajomatkan jälkeen olimmekin jo tapahtumapaikalla. Olimme heti ensimmäisessä esittelyparissa hurjan kauniin welsh mountain -orin kanssa, joten otin Nekun kanssa vain pienet lämmittelyravit jotta saisin sen komean ravin esiin sitten kolmiolla. Ori käyttäytyi odotetusti kehässä nätisti nuoresta iästään huolimatta, ja arvostelu antoi puhua puolestaan:

UPEA. Voikkoushan on jo suokeissakin tuttu juttu, mutta sen ja hamppuharjan yhdistelmää ei vaan voi vastustaa. Kauniin kullan- ja hopeanhohtoinen ori sai tuomarin alkuun sanattomaksi. Onneksi myöhemmin sanat löytyivät ja kultainen komistus sai arvoisensa ylistyksen. Luonteeltaan kivan eläväinen, joskin taitaa kysyä käsittelijältä pitkää pinnaa ajoittain. -> PUN

Olimme jo tähän saavutukseen todella tyytyväisiä, mutta päivän lopussa punaisten nauhojen kehässä saimme lisää ylpeyden aihetta, kun Nekku julistettiin PUN2 -sijalle! Ensimmäiseksi sijoittunut ori on minulle ennestään tuttu upea musta suomenhevosori, joten huonolle emme todellakaan hävinneet - ei olisi Nekun ensimmäinen visiitti näyttelymaailmaan voinut paremmin mennä.

20.01.2017 - Allekirjoittaneen mielestä viime vuoden juhannuksesta tuntuu olevan vasta muutama kuukausi, mutta tässä sitä suunnitellaan jo vuoden toisen kouluratsujen laatuarvostelun osallistujalistaa. Meillähän olisi jo aikamoinen liuta hevosia, joilla on suvun ja/tai jälkeläisten kisapisteiden perusteella täydet pisteet plakkarissa, mutta omien kiireiden takia hevosten viimeistely on venynyt pahimmillaan jo kuukausilla eteenpäin. Otin kuitenkin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja hoidin pienhevosnelikkoni kuntoon myös muilta osin: mukaan lähtivätkin siis vanhempi tamma Maustebasiliski, nuorehko viehättäväläinen Viuhka-neiti (edit: omistajan mielestä nuori, tammahan on todellisuudessa täyttänyt jo 15), sekä Vaniman omat kasvatit Älynväläys sekä Kuusnelonen.

Nekku on tämän porukan nuorin osallistuja, mutta en oikeastaan ihmettele orin pääsyä laatuarvosteluun ”jo” 12-vuotiaana: sen kanssa puuhailu on ollut pikkuvarsasta asti varsin mutkatonta, ja sen koulutus oli melko helppoa orin loppumattoman ruokahalun ansiosta. Orin upeasta ulkokuoresta ei tosin ole voinut olla haittaakaan, sillä sen kolmesta varsasta peräti kaksi on tallin ulkopuolelle syntyneitä varsoja. Seljasaaren Kartanon omistukseen päätynyt Tiilikan Voikerkkä on Nekun tavoin II-palkinnolle kantakirjattu voikko ori, joka on kisannut isälleen jo täydet jälkeläispisteet omalta osaltaan. Fiktion Vivenna taas on täysin valjakkopainotteinen syötävän suloinen tamma, joka on niin ikään kilpaillut täydet sijoitukset valjakkokilpailuissa. Joukon ainoa vanimalainen, Lissu T.:n omistama voikko Kuuritari-ori on menestynyt koulukisoissa jo hienosti 25 sijoituksen verran, ja takaa näin olleet isälleen toisen puolikkaan laatuarvostelujen kisapisteistä.

Hauskana ominaisuutena huomasin Nekun koulupainotteisten jälkeläisten koulutustason: vaikka Nekku itse on ”vain” helppo B -tasoinen ratsu, ovat sen molemmat pojat peräti vaativa B -tasoisia kouluratojen kuninkaita. Toki myös tammoilla on vaikutusta jälkeläisten luontaisiin taitoihin, mutta voitanee todeta ettei Nekku ainakaan huononna jälkikasvuaan.