✝ Nugetteja Nam

01.04.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Riikka Alavihanta (kirjoittanut omistaja)
Olen yleensä valmentanut Vanimassa aina yhtä ratsukkoa kerrallaan, mutta aikatauluongelmien vuoksi sovimme tälle viikolle neljän ratsukon yhteisvalmennuksen. Vaikka ratsut olivat jokainen vähintään helppo A -tasolle koulutettuja, päätimme ratsastajien kanssa jättää ”temput” tämän päivän osalta kokonaan pois ja keskittyä täysin perusratsastukseen. Tämä osoittautuikin lopulta hyväksi ideaksi, sillä hieman yllättäen kaikki joukon tammaa olivat hieman villimmällä tuulella.

Aloitimme varsinaisen valmennuksen itsenäisten alkuverryttelyjen jälkeen avotaivutuksilla pitkällä sivulla, jonka alkuun tehtiin voltti ensimmäisen valotolpan kohdalle. Lyhyillä sivuilla taas oli tarkoitus ottaa hallittu pysähdys, ja peruuttaa joka toisella kerralla neljän askeleen verran. Tästä tehtävästä siirryimme suoraan laukkatehtävään, joka oli varsin yksinkertainen keskiympyrällä tehtävä harjoitus. Tarkoitus oli vain hidastaa laukan tahtia – ei siis varsinaisesti koota sitä – ja palata siitä takaisin rentoon harjoituslaukkaan. Osalle tämä osoittautui alkuun hankalaksi, sillä varsinkin korkeammalle koulutetut ratsut alkoivat mielellään tarjoamaan kokoamista, joten ratsastajat saivat olla tarkkana apujensa kanssa. Kun laukkatehtävä otti sujuakseen, siirryimme vielä tekemään alun teeman mukaisesti avotaivutuksia ravissa pääty-ympyröillä niin, että molemmilla ympyröillä oli kaksi ratsukkoa.

Nugetti oli päivän trouble maker, sillä tamma innosti poukkoilullaan Nokkosenkin pieneen pomppuleikkiinsä. Vaikka selässä istunut Sanna onkin kokenut ratsastaja ja on kuulemma käynyt kisaamassakin Nugetin kanssa aikaisemmin, oli hänellä täysi työ pitää tamma kurissa ja välillä jopa selässä pysyminen näytti olevan vaakalaudalla. Tamma ei oikeastaan missään vaiheessa lopettanut ratsastajansa testaamista, mutta malttoi sentään välissä ottaa muutamia hyväkin askelia eteenpäin. Varsinkin laukkatehtävässä se väläytteli aivan upeaa kokoamista, ja vaikka se ei ollutkaan tehtävän tarkoitus, oli siitä Nugetille kuitenkin pisteet annettava olosuhteet huomioon ottaen. Lopussa tehdyt avotaivutukset Nugetti veti jokseenkin mukiinmenevästi, mutta niihinkin jäi vielä paljon parantamisen varaa. Sovimmekin Sannalle ja Nugetille heti seuraavalle päivälle toisen valmennuksen, jossa pääsisimme paneutumaan kunnolla työntekoon tamman kanssa.

10.05.2017 - Jos keskelle Pohjois-Savon synkkiä metsiä pystytetään uusi ruokapaikka, on se jonkinmoinen spektaakkeli – tällä kertaa lähestulkoon meidän naapuriimme (n. 5 kilometrin päähän) perustettiin pikaruokalaksi leimautunut kuppila. Naureskelimme Mikon kanssa että he voisivat ottaa meidän Nugetin keulakuvakseen, niin saisivat kerralla koko kulmakunnan puolelleen, onhan tamma menestynyt kilparatsu hyvin paljon hevostoimintaa harjoittavalla paikkakunnalla.

Vaikkei sponsorisopimusta kuulunutkaan, päätimme kuitenkin lähteä katsastamaan uuden paikan, ja vaihdoimme alkuperäisen autokyydin kirjaimellisiin hevosvoimiin, kun päätimme toteuttaa parin hevosen liikutuksen samalla kun haemme muulle talliporukalle ruokaa. Olisi ollut oikeusmurha jättää Nugetti reissusta, ja tamman kaveriksi otimme Liljaanan (Elisa ratsailla) sekä oripoika Husaarin (Mikko kärryillä). Kärryt olivat mukana lähinnä ruokien kuljetusta varten, mutta Husaarikin sai samalla vaihtelua ratsunvirkaansa, joka tietty oli hyvä asia orin mielenterveydenkin kannalta.

Itse matka sujui todella mukavasti – alkumatkasta kuljimme leveällä metsäpolulla rinnakkain, ja loppumatkan pienen asfalttipätkän menimme Elisan ja Liljaanan johdolla, minun seuratessa Nugetilla ja Mikon pitäessä perää Husaarin kanssa. Liljaana toimi tapansa mukaan todella nätisti keulassa, ja Husaari käyttäytyi herrasmiehen lailla tammaseurasta huolimatta. Nugetti oli hieman säpsyllä tuulella ja otti muutamia steppiaskelia päästyämme lähemmäs keskustaa, mutta pysyi kuitenkin ongelmitta käsissä löysemmälläkin ohjalla. Pieni kulkueemme sai aikamoisen määrän katseita, ja kuppilan henkilökunta naurahtikin nähtyään hevospitoisen asiakaskuntansa odotellessa ruokia pihalla. Tammat saivat heiltä maisteltavaksi päärynämehujäätä – joka upposikin parempiin suihin nopeasti – mutta Husaari ei moiseen suostunut koskemaankaan. Kotimatka sujui yhtä rauhallisissa merkeissä kuin tulomatkakin, ja tallille päästyämme hevoset saivat lounastaa päiväheiniensä parissa tallihenkilökunnan mässäillessä pikaruoan parissa.