• etusivu
• orit
• tammat
• kasvatus

Kuvat © Anniina N.

Luonnekuvaus

Paperisiiven saapuessa talliin kaikilla henkilökunnan jäsenillä taisi olla kesäväsymys päällä, sillä monista yrityksistä huolimatta emme keksineet sille lempinimeä. Mikko ehdotti Paulaa, mutta itse en halunnut iskelmäartistista muistuttavaa tammaa talliini. Elisa ja Saara heittivät kaikkea Papiljotista Papuun, ja lopulta luovutimme ja aloimme puhumaan tammasta pelkkänä Paperina. Tylsä nimi tai ei, tamma itse tuo pientä lisämaustetta elämäämme käytöksellään, joka voisi suurimpana osana päivistä olla hieman mallikelpoisempaakin.

Hoitotoimenpiteissä Paperille pitää näyttää, kuka on pomo. Joka. Ikinen. Kerta. Tamman muisti tuntuu olevan kultakalan luokkaa, sillä vaikka juuri eilen oltaisiin käyty kehityskeskustelua kunniallisen hevoskansalaisen käytöksestä, Paperi jatkaa samaa possuilua seuraavallakin kohtaamisella. Ei se sinänsä tee mitään kovinkaan vakavaa, esimerkiksi pure hoitajaansa, mutta tamma kaivaa omatoimisesti taskuja, repii tarvittaessa hoitajan takkia saadakseen huomion, pudottelee loimia telineistä, kaataa harjaämpärin… Oikeastaan mitä tahansa, jonka avulla se saa huomion käännettyä itseensä. Harjattavana ollessaankin se kääntelehtii minkä kerkiää, ja astuu prosessinsa aika usein useampaan kertaan hoitajaparan jaloille. Paperi lopettaa viimeistään kovalla karjaisulla, mutta arempia hoitajia se jallittaa minkä kerkeää. Varusteetkin menevät vaihtelevalla menestyksellä päälle, Paperi nimittäin vetää päänsä mahdollisimman korkealle suitsittaessa ja satulavyö kiristyy, jos hoitajalla on tarpeeksi nopeat refleksit.

Ratsuna Paperi on osaava, sitä ei käy kieltäminen. Harmillisesti tamma myös tuntuu tajuavansa oman erinomaisuutensa, eikä tee liikettäkään ilmaiseksi, jos hänen kuninkaallista korkeuttaan ei pyydetä tekemään sitä tismalleen oikealla tavalla. Paperi ei kestä vähänkään kovempia apuja laisinkaan, vaan ilmaisee esimerkiksi ohjista nykäisyn vahingoittaneen Häntä nousemalla pikkuisen pystyyn. Jos vetäisy on kova, Paperi nousee oikeasti pystyyn, mikä ei tosiaan ole hauskaa lähes 160cm korkean tamman selässä. Kolikon kääntöpuolena on toki se, että Paperi on loistava opetusmestari pehmeiden apujen käyttöön, ja jos tamman saa toimimaan kunnolla, voi olla varma tekevänsä niin minimaalisilla avuilla.

Kouluratojen sisällä Paperi taitaa helppo A-tason luokan temput. Tamman liikkeet eivät ehkä ole hehkeimmästä päästä – nätit ne kyllä ovat, mutta melkoisen maahansidotut – eikä siitä siksi täysin koulupainotteista kehäkettua saisi. Paperi kuitenkin kokoaa hyvin ja omaa tahdikkaan käynnin ja laukan, ravin ollessa sen heikoin askellaji. Temponvaihteluilla ja erilaisilla harjoitteilla senkin saa oikein mukiinmenevän näköiseksi, se vain vaatii hieman enemmän aikaa kuin kaksi muuta askellajia.

Esteillä Paperin valttia on sen kokoamiskyky, ja sitä kautta mahdollistuneet tiukat tiet. Paperi on luonnostaankin melko nopea, mutta kun sen vielä yhdistää kääntämiskykyyn, tamman kanssa voi usein taistella luokan voitosta nopeuden turvin. Vauhdin lisääntyessä sen tarkkuus kärsii hieman, joten ratsastajan tulee olla tarkkana, ettei päästä ratsuaan kiihdyttelemään liikaa. Paperilla on hyvä estesilmä luonnostaan, eikä se edellä mainittua seikkaa lukuun ottamatta tarvitsekaan tukea ratsastajaltaan. Erikoisesteistä tamma ei myöskään välitä, vaan hyppää kyllä kaiken sen eteen laitetun yli parhaansa mukaan.

Maasto-osuudella Paperin luonnollinen nopeus pääsee oikeuksiinsa, mutta kuten rataesteilläkin, se voi koitua kohtaloksikin – tällä osuudella tosin ihanneajan alittamisen muodossa. Jos esteillä on vaihtoehtona valita pidempi tie, niin kannattaa ehdottomasti tehdä, jos Paperin on antanut edetä omassa tahdissaan radan alkuosuuden. Toisaalta, jos pidemmät tiet ovat rokottaneet aikaa liikaa, tamman voi antaa kiihdyttää tahtiaan melko huoletta, sillä se kyllä tulee takaisin avuille nopeasti ennen esteitä. Vesieste on Paperin lempieste, ja se loikkiikin iloisesti sen läpi kerta toisensa jälkeen.

Kisoissa Paperi on, no, Paperi. Kaikkea pitäisi saada mutustella ja jokaista ohikulkijaa häiritä, jos Paperi saisi tehdä mielensä mukaan. Hermoromahdusten välttämiseksi tamman kannattaakin antaa olla kopissa heinäverkon seurassa mahdollisimman pitkään, jotta se ei saa mahdollisuutta tuhota naapurin kisahuopaa tai maistella kisakumppanin takkia. Verryttelyssä tamma ei pidä muiden hevosten tulevan liian lähelle, joten sen häntään kiinnitetään varuiksi punainen rusetti. Tamma ei kylläkään potki muita, mutta pieni väli muihin hevosiin takaa Paperille yleensä paremman keskittymisen.

Sukutaulu

Jälkeläiset

s. 04.08.2017, t. Vaniman Unienkeli, i. Uneenlaskija
s. 03.09.2017, o. Vaniman Virrenveisaaja, i. Valitusvirsu

Kilpailukalenteri

Päiväkirja & valmennukset

Ei merkintöjä.