• etusivu
• orit
• tammat
• kasvatus

k. 01.06.2019

Luonnekuvaus

Serpentis on ehdottomasti paitsi yksi kauneimmista suomenhevosista joita olen nähnyt, myös yksi hyväluonteisimmista tapauksista. Se ei ole naapurin vanhan Rusko-ruunan tapainen tossukka, vaan pikemminkin eloisa mutta palvelualtis ori. Sentistä löytyy kyllä muutamia kummallisuuksia - kuten kova pelko punaisia postilaatikkoja kohtaan - mutta pääasiassa tämän hevosen kanssa puuhastelu on helppoa kuin heinänteko, kunhan muistaa tarvittavat varotoimenpiteet. Muita hevosia (erityisesti muita oreja) kohtaan Sentti on valitettavasti hieman turhan äkäinen. Se ei ole koskaan aggressiivinen, mutta ori selvästi viettää aikaansa mieluummin yksin tai ihmisten kanssa.

Hoidettavana Senttiä voi pitää sekä käytävällä että karsinassa, kunhan se on kiinnitetty riimunnarulla johonkin kiinteään esineeseen. Sentin lempipuuhaa hoidettavana ollessaan on nimittäin maailman menon seurailu, jopa siinä määrin että se unohtaa olevansa hoitotilanteessa ja lähtee askel kerrallaan hivuttautumaan poispäin paikaltaan. Vaikka orin vaeltelua olisikin hauska seurata, on hoitaminen huomattavasti nopeampaa hevosen pysyessä paikallaan. Korvien takaa harjaaminen on Sentin lempijuttu, vaikka ei se toki kieltäydy muistakaan huomionosoituksista. Jalkansa se nostaa kavioiden puhdistamista varten nopeasti, eikä se yritä vetää niitä pois ennen aikojaan - varsin hyödyllinen ominaisuus hevosessa, etten sanoisi. Yltiömääräistä kiltteyttään Sentti kompensoi hieman satuloitaessa, jolloin se yrittää saada mahansa kasvamaan sarjakuvahahmo Obelixin mittoihin. Suitsiminen sen sijaan sujuu ongelmitta, oli kyseessä sitten nivel- tai kankisuitset.

Ratsuna Sentti on erittäin osaava ja miellyttävä, jos ratsastaja osaa painella oikeista nappuloista. Sentillä on lennokkaat askellajit, joiden takia ratsastajalta vaaditaan erityisen hyvää istuntaa selässä pysymisen takaamiseksi. Jos jotakin negatiivista orin ratsastettavuudesta pitäisi sanoa, olisi se yliyrittäminen. Sentti haluaa aina olla mieliksi ratsastajalleen, ja se lähtee helposti tekemään enemmän kuin sen oikeasti tarvitsisi. Kun ratsastaja sitten yrittää hieman hillitä orin menoa, se turhautuu helposti ja jää polkemaan paikalleen eteenpäinmenemisen sijaan. Tällöin tilanne tulee vain nollata lyhyen käyntipätkän avulla, jonka jälkeen Sentti on taas kympillä menossa mukana.

Kokeneena kisaratsuna erilaiset kuljetusvälineet ovat Sentille tuttuja. Se matkustaa myös muiden hevosten kanssa, vaikkei mielellään jaa heinäverkkoaan matkatoverin kanssa. Kisapaikalla ori vetäytyy hieman kuoreensa joutuessaan liiallisen hälinän keskelle, mutta palautuu kuitenkin omaksi rennoksi itsekseen päästessään ihmisten huomionosoitusten kohteeksi. Varustaminen sujuu samalla kaavalla kuin kotona (=satulavyö kannatta edelleen tarkistaa ennen selkäännousua), joten verryttelyyn päästään yleensä reilusti aikataulun puitteissa. Siellä haasteena on saada ori lopettamaan yliyrittäminen, joka korostuu ympärillä olevan yleisön vuoksi - Sentti haluaa selvästi näyttää olevansa hienoin ja paras ratsu kaikista. Verryttely on siksi hyvä pitää mahdollisimman yksinkertaisena ja jättää temput itse kisaradalle, sillä ne Sentti kyllä osaa ilman harjoituksiakin.

Sukutaulu

Jälkeläiset

s. 29.12.2015, o. Vaniman Supernova (KTK III), e. Vaniman Soili
s. 01.03.2016, o. Vaniman Sirius, e. Moon Joulutarina
s. 15.05.2016, o. Vaniman Saturnio (KTK II), e. Vaniman Villanella

Kilpailukalenteri

15.08.2015 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - LKV5, II-palk.
01.09.2015 NJ - Vanima - BIS3, MVA-SERT (pt. Welby)
05.02.2016 NJ - Huvitus - irtoSERT (pt. Siiri K.)
15.01.2017 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - II-palk.
31.05.2017 NJ - Turmeltaja - BIS2, MVA-SERT (pt. VP)
31.05.2018 VSR - Suomenhevosten rotunäyttely - LKV4, II-palk.

Päiväkirja & valmennukset

03.06.2016 - En ole viettänyt Sentin kanssa laatuaikaa lähes lainkaan viimeisten viikkojen aikana, sillä muiden hevosten kilpailutus ja treenaus on vienyt pitkälti aikani kiireisellä kesäkaudella. Päätinkin jo eilen pyhittäväni tämän iltapäivän herrasen hoitamiseen pitkän kaavan mukaan ja jättää muun tallin muutamaksi tunniksi täysin hevosenhoitajieni ja tallimestarini vastuulle. Hain Sentin tarhasta hieman puolen päivän jälkeen, missä kisaeläkepäiviä viettävä ori mutusteli tyytyväisenä päiväheiniään. Nappasin jäljellä olevat heinänrippeet mukaani, ja kiinnitin riimunnarun Sentin riimuun. Kauniin kesäsään innoittamana päätin hoitaa orin ulkopuomilla, joten pudotin heinäkasan maahan ja sidoin narun löysästi puomiin kiinni. Sentin jatkaessa ruokailuaan suoritin kaikki perushoitotoimenpiteet, mutta huomattavasti hitaammin kuin normaalina hetkisenä päivänä - katselin samalla maisemia ja rapsuttelin oria sen harjan juuresta tai säästä, mistä se nyt näyttikin nauttivan sillä hetkellä. Saatuani projektin valmiiksi puolisentoista tuntia myöhemmin Sentin karva hohti kiiltävänä auringonsäteiden vaikutuksesta, joten saatoin todeta olevani tyytyväinen suoritukseeni. Vaikka tarkoituksenani ei ollut alun perin lähteä enää ratsastamaan, kävin nappaamassa satulahuoneesta suitset ja itselleni kypärän - näin hienoa maastoilupäivää ei voisi hukata toimistossa istumiseen.

11.07.2016 - En aina muista kuinka hienon hevosen omistankaan - Sentti ylitti itsensä tänään toimimalla ensimmäistä kertaa vuosikausiin kärryhevosen työssä. Viimeksi tämä liikutusmuoto on ollut orin aikatauluissa kolmevuotiskeväänä ennen sen ratsukoulutusta, joten en olisi ihmetellyt vaikka Sentti olisi protestoinut perään laitettuja kärryjä. Mutta vielä mitä, ori käveli täysin rauhallisena ympäri tallipihaa ja kenttää totellen kuuliaisena Mikon antamia ohjasapuja. Kymmenen minuutin jälkeen hyppäsin itsekin taluttajan paikalta kärryille, ja pienen kunniakierroksen jälkeen päätimme suunnata tallin takaa lähtevälle maastopolulle. Pikku lenkkimme aikana Sentin jalkojen edestä ehti lähteä muutaman linnun parvi lentoon, mutta ori jatkoi tallustamistaan rentona huomattuaan, etteivät linnut tekisi sille mitään pahaa. Ei voisi kasvattaja olla ylpeämpi hevostaan!