Tallialue
Koko Kestrel Hill'n alueen huomiota herättävin kohde on luultavasti tilan kartano. 1800-luvun loppupuolella valmistuneesta päärakennuksesta avautuu näkymä talleille sekä osalle laitumista. Moneen kertaan peruskorjattu rakennus on sisäpuolelta entisöity helpottamaan nykyaikaista arkea, mutta alkuperäistä sisustusta ja tunnelmaa on pyritty säilyttämään mahdollisimman tarkasti. Julkisivu on täysin samanlainen kuin alkuperäisessä kartanossa, ja se onkin kestänyt hämmästyttävän hyvin aikaa ja luonnonvoimia. Muuton yhteydessä kivipintaa paranneltiin, mutta suuria muutoksia ei jouduttu tekemään.
Kestrel'ssä on kaksi tallirakennusta. Alkuperäinen tilalla sijainnut talli oli muuttohetkellä romahtamaisillaan, mutta perusteellisen remontin jälkeen siitä saatiin kilpahevosille oiva koti. Kaksikymmentä karsinaa sisältävä rakennus on jaettu itä- ja länsisiipeen, joita erottaa "läpikulkutunneli". Tunnelin päästä löytyy rehuhuone, jonne ihmiset pääsevät kulkemaan myös rakennuksen toiselta puolelta. Hevossiivet ovat pitkälti toistensa peilikuvat. Molempien päissä on satulahuone, mutta itäsiiven toimiston korvaa länsisiivessä kolmen huoneen kokonaisuus, josta mm. pääsee tallirakennuksen toiseen kerrokseen. Näet tallin pohjapiirrustuksen tästä.
Toinen tallirakennus ei eroa ensimmäisestä kovin paljoa, ainoastaan kolme normaalia karsinaa on korvattu kahdella varsomiskarsinalla. Hieman hämäävästi "pikkutalliksi" nimitetty rakennus toimii kotina muun muassa tiineille tammoille, varsoille ja nuorille hevosille sekä vanhoille yksilöille. Käytännössä mikä tahansa rauhallisempaa ympäristöä kaipaava hevonen voidaan siirtää pikkutalliin. Samoin kuin kilpatallista, myös tästä rakennuksesta löytyy kaksi satulahuonetta - niin ikään käytävien päistä - mutta toimisto on korvattu kunnollisella ihmisten taukohuoneena. Pikkutallissa ei myöskään ole toista kerrosta.
Ihanteellisten valmentautumisolosuhteiden takaamiseksi Kestrel Hill'n tiluksilla on kaksi kenttää (á 35 x 70 m) ja täysimittainen maneesi (24 x 65 m). Kaikkien pohjat pidetään hyväkuntoisina, jotta hevosten jalkoihin kohdistuisi mahdollisimman vähän iskuja. Ihmisiä varten maneesiin on asennettu peilejä, joista ratsastaja voi seurata omaa istuntaansa valmentajan puuttuessa. Suuret ikkunat ja vaalea väritys tekevät maneesista valoisan myös synkkänä talvikautena.
Hevosten mieltenvirkistykseksi kartanon lähimaastoista löytyy maastopolkuja monien kilometrien edestä. Reittien varrelta löytyy esimerkiksi peltoaukeita reippaampia laukkapätkiä varten ja keskikokoinen maastoesterata erilaisine esteineen. Luonnollisesti myös rauhallinen sunnuntaimaasto onnistuu, ja matkan varrella voi hyvällä tuurilla nähdä jalohaukkoihin (eng. kestrel) kuuluvia tuulihaukkoja. Parin tunnin kävelymatkan päässä on kaunis lampi, joka on oiva kohde pidemmällä maastolenkillä.
Kun ruoho on kevään tultua kasvanut meheväksi, pääsevät Kestrel'n hevoset laiduntamaan. Ideaalitilanteessa jokainen hevonen - kisaava tai joutilas - pääsee vähintään kolmena päivänä viikossa laitumelle muutamaksi tunniksi kerrallaan. Hevosten mielentila pysyy huomattavasti vireämpänä, kun ne pääsevät itse jaloittelemaan haluamassaan tahdissa. Yksi laitumista on varattu tammoille ja niiden varsoille, toinen oreille. Aikuiset orit pääsevät korkeintaan kahden hevosen pareissa samaan aikaan laitumelle suurien konfliktien välttämiseksi. Laitumien lisäksi tilalta löytyy monia hiekka- ja ruohopohjaisia tarhoja, joihin jokainen hevonen pääsee päivittäin ulkoilemaan.
| Kartano: Keith Ewing (by-nc) | Tallirakennus: Jason Ballard (by-nc-sa) | Tallikäytävä: Peter (by-nc) |
| Maneesi: Serge Melki (by) | Maasto: Bernard Schep (by-nc-sa) | Laidun: Philipp Krapp (by-nc-sa) |