RIP Kaipaatko Kesätuulta

ii. Kiukun-Puuska oli taitava ja reipas kouluratsu, joka toimi myös siitosorina pitkään. Kiukku oli hyvärakenteinen ja -luonteinen ori, toisin kuin nimestä voisi päätellä, ja se pärjäsi kouluradoilla vaativalla tasolla. Se hyppäsi myös esteitä 80cm asti, mutta oli ehdottomasti enemmän kouluratsu. Tämä 163cm korkea punarautias herra oli lihaksikas ja raamikas ratsu, joka tuli toimeen kaikkien kanssa, eikä yleensä aiheuttanut mitään ongelmia. Jälkeläisiä orilla on Puuskan lisäksi useita, kaikki ovat isänsä tavoin näyttäviä hevosia, joille oikein liikkuminen tulee luonnostaan. Jonkin verran ori on periyttänyt myös isoja päämerkkejä, joista Puuska ei ikävä kyllä saanut omaa osaansa. Kiukun kasvattaja, Perttu Setälä, kuvaili oria vanhana syntyneeksi, mitä ori kieltämättä olikin, sillä jo nuorena se oli hyvin tasainen, rauhallinen ja vankkumattoman rehellinen. Jonkin verran näitä ominaisuuksiaan tämä kasvattajan ylepys myös periytti eteenpäin. Valitettavasti tämä komea ilmestys jouduttiin lopettamaan 24-vuotiaana hampaiden huonon kunnon vuoksi, sillä se ei pystynyt enää syömään juuri mitään ja alkoi laihtua. Kiukun-Puuskaa jäi kaipaamaan sen kasvattaja, omistaja sekä iso liuta jälkeläisiä omistajineen. Ori haudattiin kasvattajansa pihamaalle, omenapuun juurelle.

iii. AER Kiukuttelija sai mainetta kenttäradoilta, vaikka se olikin taitavampi koulu- kuin esteratsu, mutta ori rakasti hyppäämistä. Kilpailuissa se menestyi vaativassa B:ssä ja esteillä 90cm radoilla. Se oli todella komea rautias, 165cm korkea hevonen, joka sai päät kääntymään kilpailuissa. Luonteeltaan ori oli hieman äksy, mutta kuitenkin rehti ja rehellinen suomalainen, joka oli ratsuna todella reipas. Nuorena sille oli vaikea löytää sopivaa ratsastajaa hieman haastava luonteensa vuoksi, mutta kun sopivan rämäpäinen ratsastaja viimein löytyi, aukenivat menestyksen portit. Ori edusti seuraansa useana vuonna myös arvokilpailuissa sijoittuen useamman kerran, lisäksi se oli 6-vuotiaiden laatuarvostelun kolmas. Jälkeläisiä Kiukuttelijalla on muutamia, sillä ikävä kyllä orin tiinehdyttämisprosentti oli todella huono. Kaikki orin jälkeläiset ovat kuitenkin erittäin laadukkaita ja menestyneet hienosti koulu- ja kenttäradoilla, eikä Kiukuttelija periyttänyt huonoa suvunjatkamiskykyään onneksi eteenpäin, sillä kun ori kuoli yllättäen 17-vuotiaana se lähetettiin tutkittavaksi ja siltä löytyi kivessyöpä, joka oli vaikuttanut orin kykyyn lisääntyä.

iie. Tuuletar oli rakenteeltaan melko siro, eikä kovin korkea - vain 151cm - mutta kuitenkin hyvin kaunis. Se kilpaili kouluratsastuksessa tasolla vaativa A, esteitä se hyppäsi metrin verran, ei tosin koskaan kilpailuissa. Tummanrautias tamma sai kuusi jälkeläistä siirryttyään pois kilpakentiltä ja olikin mitä parhain emä kaikille varsoilleen, jotka kaikki päätyivät kilpailemaan joko koulu- tai esteradoilla varsin mukavalla menestyksellä. Muutenkin se oli luonteeltaan herttainen ja ystävällinen, jopa lapset pystyivät huoletta sen kanssa harrastamaan. Vanhuuden päivilläänkin se rakasti esiintymistä ja kilpailikin seurakisoissa 10-vuotiaan tytön kanssa, tuoden valtavan kasan ruusukkeita kotiin. Tuuletar lopetettiin 21-vuotiaana nivelvaivojen vuoksi, mikä oli todella kova paikka niin tamman omistajalle kuin tytölle, joka tammalla viimeisimpänä kilpaili. Kasvattaja oli onneksi jättänyt itselleen tamman viimeisen jälkeläisen, joten aivan kokonaan he eivät joutuneet tästä kauniista tammasta luopumaan.

ie. Tuulityttö todella kaunis vaaleanrautias yksilö, jolla oli upea ja vahva rakenne. Se oli melko kookas, 162cm, mutta siitä huolimatta erittäin kevyt ja taipuisa ratsu, joka toimi moitteetta myös kärryjen edessä. Se kilpaili monessa lajissa: koulussa helpossa A:ssa, esteillä 120cm luokissa ja valjakossakin vaativalla tasolla, menestyen kaikissa lajeissa kohtalaisesti - huippu se ei ollut missään. Luonteeltaan se oli oikein kiltti, mutta välillä todella tammamainen ja kokeileva sekä epäluuloinen, mikä takuulla vaikutti sen kilpailutuloksiin, sillä se oli omistajansa ensimmäinen hevonen. Jälkeläisiä tammalla on yhteensä seitsemän ja se onkin periyttänyt erittäin hyviä käyttöhevosen ominaisuuksia kaikille niistä. Myös tietynlainen haastavuus on periytynyt - ainakin Puuskalle - mikä joskus aiheuttaakin ongelmia... Tuulitytön kanssa kuitenkin pärjäsi, kunhan piti maalaisjärjen mukana, eikä lähtenyt mukaan tamman päähänpistoihin, muttei kuitenkaan turhasta komentanut sitä. Puuskan lisäksi yksi Tuulitytön tammajälkeläisistä on menestynyt todella hienosti useammassa lajissa, pärjäten jopa avoimissa luokissa koulussa ja esteillä. Tuulityttö kuoli sydänkohtaukseen 25-vuotiaana omassa kotitallissaan, jonka pihaan se sitten haudattiinkin.

iei. Tuulenpoika oli myös kilpakäytössä kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, tosin elämänsä viimeiset kymmenen vuotta se vietti tuntihevosena. Se ruunattiin melko nuorena, joten tällä 158cm korkealla punarautiaalla herralla ei ole kuin kaksi jälkeläistä. Se oli koulutettu tasolle helppo A ja 120cm, luonteeltaan Tuulenpoika oli hyvin tasainen ja rauhallinen, eikä sen kanssa ollut ikinä mitään ongelmia. Se oli lasten suosikki asuessaan ratsastuskoululla ja taitojensa puolesta aikuisten suosima kisahevonen, sillä vaikka Poku oli muuten sopeutunut mainiosti tuntihevosen elämään, se suorastaan heräsi henkiin aina kilpailuissa ja nautti saadessaan katsojien jakamattoman huomion itseensä. Tuulenpojasta on periyttäjänä vaikea sanoa mitään vain kahden jälkeläisen perusteella, mutta ainakin niitä katsoessa voisi kuvitella, että ruunalla olisi ollut jalostukseen enemmänkin annettavaa, niin laadukkaita sen jälkeläiset ovat. 24-vuotiaana lopetetti ruuna on jättänyt jälkensä monien ihmisten sydämiin ihastuttavan luonteensa ja komean ulkomuotonsa ansiosta.

iee. Tuulahdus oli kenttäratsuna toiminut tamma, joka oli tasaisen hyvä niin koulussa kuin esteilläkin. Se oli koulutettu tasolle vaativa B ja 110cm, sijoituksia tuli kaikista kolmesta lajista runsaasti. Väriltään se oli tummanrautias ja korkeutta löytyi 161cm, muutenkin se oli varsin raamikas hevonen, joka kyllä keräsi katseita. Luonteeltaan tamma oli melko haastava, mutta kuitenkin yritteliäs ja rehellinen työmyyrä, joka kulki eteenpäin kuin juna, pelottomasti ja määrätietoisesti. Oikealla ratsastajalla se toimi kuitenkin kuin ajatus. Jälkeläisiä tamma sai kisauran päätyttyä neljä kappaletta, kaikki kauniita tammavarsoja, joista kaikki päätyivät kilpailemaan, osa menestyneemmin kuin toiset. Tuulahdus periytti vahvaa luonnettaan, kevyttä rakennettaan ja hienoa, pyörivää laukkaa. Tamma lopetettiin 23-vuotiaana saatuaan pahan silmätulehduksen molempiin silmiinsä, jonka seurauksena tamma sokeutui.

ei. Kenties Satuprinssi on rautias, 155cm korkea komea suomenhevosori. Prinssi osoittautui jo nuorena poikkeuksellisen kapasiteetikkaaksi yksilöksi esteratsastuksen parissa, mutta päätyi kilpailemaan myös koulua ja kenttää omistajansa kanssa pääasiassa hyvää tulosta tehden. 14-vuotiaana ori myytiin pitkäaikaisen omistajansa sairauden vuoksi, ja se päätyi erinäisten mutkien kautta valjakkoajoa harrastavan naisen omistukseen. Prinssi kilpaili vielä usean kauden ajan noviisi-valjakkoluokissa, ennen kuin eläköityi kilpakentiltä ja siirtyi jalostuskäyttöön. Ori oli suosittu siitosori monipuolisuutensa ja hyvän luonteensa ansiosta – lopullinen jälkeläismäärä kiipesi yli seitsemänkymmenen. Nykyään 26-vuotias Prinssi viettää leppoista oloneuvoksen elämää nauttien omistajansa kanssa satunnaisista ratsastus- sekä kärryajeluista.

eii. Konnankoukku oli luonteeltaan oikea hevosen irvikuva – hampaita ruunikko näytti jokaiselle vastaantulijalle ja takaatulevat saivat lähemmän katsauksen orin takajalkojen kengitykseen. Siitä huolimatta se oli omistajalleen rakas hevonen hyvän työmoraalinsa ansiosta, ja ori kilpaili muutaman kauden sekä koulu- että esteratsastuksessa. Kisaura loppui yhdeksänvuotiaana todettuun etujalan hankosidevammaan, joka kuitenkin saatiin parannettua niin, että ori pystyi toimimaan harrastekouluratsuna. Konna ruunattiin vuoden päästä diagnoosista, mutta se oli ehtinyt astua nuorempana yhden kauden ajan ja saada kuusi jälkeläistä. Ori lopetettiin kahdeksantoistavuotiaana uusiutuneen ja huonon paranemisennusteen saaneen hankosidevamman takia. Konna oli kulomusta ja säkäkorkeutta sillä oli 160cm verran.

eie. Rinsessa Syntyessään (prt, 150cm) sai nimensä kasvattajansa kolmevuotiaan tyttären kutsuttua vastasyntynyttä Rinsessaa ”söpöksi rintettaksi” – lapsen kuvaus jäi tallilaisten päähän ja virallistettiinkin lopulta tamman nimeksi. Rinsessasta ei varsinaisesti haluttu kilpahevosta, mutta kasvattaja huomasi tamman lennokkaat liikkeet ja hyppykyvyn kolmevuotissyksynä ratsukoulutuksen alettua. Hän myikin tamman ammattiratsuttajalle, joka muokkasi hevosestaan oikean kenttäkisojen voittajahevosen – tamman luonne oli siihen mitä mainioin, se kun halusi aina miellyttää ratsastajaansa ja teki parhaansa jokaisen suorituksen aikana. Avoimissa helpoissa luokissa kisannut Rinsessa jätti kisakentät taakseen kymmenvuotiaana, kun sen omistaja päätti astuttaa tamman. Se sai loppuelämänsä aikana vielä viisi varsaa, jotka perivät emänsä kapasiteetin erityisesti esteratsastuksessa. Tamma koki luonnollisen kuoleman omassa karsinassaan 25-vuotiaana.

ee. Kohtalotar oli 158cm korkea vaaleanrautias tamma, joka kilpaili lähes kymmenen vuoden ajan valjakkoajossa saavuttaen jopa vaikeista luokista sijoituksia. Tamman vahvuuksia olivat loistava ajettavuus ja kuuliaisuus – se todella kääntyi vaikka kolikon ympäri, jos ajuri sitä pyysi. Valjakkouran jälkeen tammalla kisattiin myös muutamissa helppo A –tason koululuokissa. ”Kontti” oli myös ulkomuodoltaan varsin kaunis, ja se kantakirjattiin kahdeksanvuotiaana hyvin rakennepistein. Kauneus ei valitettavasti ylettynyt tamman luonteeseen. Välillä Kontti saattoi toki olla mitä mukavin seuralainen, mutta 80% ajasta se halusi mieluummin aiheuttaa omistajalleen aikaisen sairaseläköitymisen milloin minkäkin älynväläyksen seurauksena. Tamma sai eläessään kolme varsaa (ottaen huomioon jokaiselle periytyneen luonteen ei ehkä olisi kannattanut), mutta kuoli synnyttäessään neljättä jälkeläistään synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

eei. Eetvartin Loisto on jo 34 ikävuoteen yltänyt rautiaankimo, 158cm korkea herrasmies, joka viettää nykyään hyvin ansaittuja eläkepäiviä kasvattajansa ja ainoan omistajansa kotitallissa. Nuorena se kilpaili menestyksekkäästi este- ja kenttäratsastuksessa, saavuttaen 110cm tason rataesteillä sekä suomenhevosille avoimet helpot kenttäluokat. Hyvin sujunut kilpaura yhdessä upean ulkomuodon kanssa tekivät Loistosta halutun isäorin, ja se astui seitsemän vuoden aikana yli sata tammaa. Orin jälkeläiset perivät paitsi orin kilttiä luonnetta, myös sen hyppykapasiteettia. Moni sen jälkeläinen on tullut tunnetuksi erityisesti rataesteillä, mutta muutama yksilö on niittänyt menestystä koulussa, kentässä tai valjakkoajon parissa – löytyypä joukosta yksi ravurikin.

eee. Soraliinalla oli säkäkorkeutta 156cm verran ja se oli väriltään kaunis punarautias. Sorron kasvattajalla oli suuret odotukset tammaa kohtaan sen vanhempien menestyksen perusteella, mutta hän joutui karvaasti pettymään tamman osoituttua melko kyvyttömäksi niin sileä- kuin estetyöskentelyssä – tammalla kun oli hyvin vaatimattomat liikkeet eikä sen estetekniikka koskaan riittänyt 60cm korkeita esteitä korkeammalle. Hän päätti kuitenkin astuttaa Sorron neljävuotiaana, ja huomattuaan ensimmäisen varsan hyvät liikkeet ja rakenteen hän jätti tamman talliinsa siitoshevoseksi. Se saikin elämänsä aikana usean kisakentillä menestyneen jälkeläisen, jotka perivät pääasiassa emänsä luonteen ja rakenteen sekä isäorien kyvyt ratsuina. Kymmenen varsaa synnyttänyt tamma lopetettiin 19-vuotiaana ähkyn seurauksena.

12.07.2015 - Tarinakilpailut (4/4, linkki kisakalenterissa)
”Kantti hidasta nyt prkle!” kaikuu päässäni ylittäessäni viidettä estettä – tekisi niin mieli huutaa se ääneen, mutta aidan vierellä katselevien pikkulasten takia päätän pitää suuni kiinni. Toistaiseksi ohjausyritykset esteille ovat onnistuneet jotenkuten ja Kantti on nostanut jalkojaan tarpeeksi, joten puomit ovat - ihme kyllä - edelleen kannattimilla.

”Ei tää meno enää pahemmalta voi näyttää, anna sen sit mennä täysii”. Lopetan epätoivoiset pidätysyritykset ja toivon tamman pysyvän jaloillaan itsekseen. Esteet kuusi, seitsemän ja kahdeksan ylittyvät rimaa hipoen. Viimeinen este, kaksoissarja, lähestyy aivan liian nopeassa tahdissa. ”No ny tuli loppu, me molemmat tullaan nii katkasee meiän kaulat”. Kantti päättää kuitenkin hypätä sisään esteelle samassa tahdissa ja kätevästi lyhentää kahden laukka-askeleen välin yhteen hypäten kamikaze-loikalla esteen B-osalle. Suljen silmäni esteen päällä ja rukoilen jokaista mieleeni tulevaa henkiolentoa varjelemaan armasta ratsuani (eikä toki olisi pahitteeksi pysyä itsekin hengissä).

Seuraavan kerran avaan silmäni toimihenkilön ravistellessa olkapäitäni huolestuneen näköisenä kysyen vointiani. Olin unohtanut katsomisen lisäksi myös hengittää ja pyörtynyt viimeisen esteen jälkeen pudoten samalla Kantin selästä. Tamma oli kuitenkin tullut alas esteeltä puhtaasti ja laukaten vielä sen verran kovaa, että ehdimme ylittää maaliviivan ennen satulasta suistumistani – tuloksemme oli siis hyväksytty taiteilustani huolimatta. Kantti pärski jo rauhoittuneena vieressäni, kuin sanoen ”taas sä stressasit mami ihan turhaan, kyllä meikätyttö handlaa nää hommat”.

21.09.2015 - Koska halusin Kinttu-Kantti -"emälinjalle" manttelinperijän, oli jälkimmäinen aika astuttaa ensimmäistä kertaa. Isäoria ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä tiesin suunnata katseeni Mörkövaaran orivalikoimaan, olinhan nähnyt tvishan omistamia hevosia lukuisissa kilpailuissa ja tallin kasvatteja omassa tallissanikin. Tiesin siis sieltä löytyvän Kantin tapainen yleispeli lajiin kuin lajiin, ja lopulta päädyin omasta mielestäni kaikkein hienoimpaan oriin, Rohkea-Viikariin. Siitä löytyi samasta paketista kokoa, näköä ja kapasiteettia, joten kaikki näytti paperilla enemmän kuin hyvältä, ja tvishallekin parivaljakon yhdistäminen sopi hyvin. Olisin toki voinut kysellä orin luonteesta enemmän, mutta mitä turhia sellaisista pikkuseikoista murehtimaan - ei varsa enää emäänsä tai emänemäänsä kamalampi tapaus voisi olla.

Yhdentoista virtuaalikuukauden päästä, eli tämän aamun hämärinä tunteina, syntyi maailmaan suloinen rautias tammavarsa. Suurimerkkisten hevosten suurena ihailijana olin enemmän kuin tyytyväinen nähdessäni tamman naamaa entisestään kaunistavan läsin, ja tammavarsan ihailu vain yltyi huomatessani ettei se edeltäjiensä tapaan yrittänyt heti ensinäkemällä syödä minua elävältä! Wow, kasvatustyö tuottaa kuin tuottaakin tulosta. Kantti tosin vartioi varsaansa ensimmäisten tuntien aikana melko tarkalla silmällä, mutta koska tamma näytti hoitavan pikkuisen hyvin itsekin, emme häirinneet kaksikon tutustumista enempää kuin oli pakko. Myöhemmin sain jo käydä harjaamassa tamman ja samalla silitellä Kujeeksi ristittyä varsaa ilman Kantin välitöntä vastalausetta - ehkä tästä vielä hiljaa hyvä tulee.

18.10.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Riikka Alavihanta (kirjoittanut omistaja)
Yllätyin iloisesti tämän päivän valmennuksessa, sillä ratsuna ollut Kantti toimi erittäin hienosti kuunnellen ratsastajansa apuja tarkkaavaisesti. Aloitimme valmennuksen verryttelyjen jälkeen neliapilatehtävällä, jossa oli tarkoitus saada harjoitettua sekä taipumista että suoristamista. Alkuun tamma tuppasi kaatumaan lapa edellä päädyn volteille, mutta ratsastajan tukiessa sitä sisäpohkeella Kantti ryhdisti itseään hyvin. Suorat osuudet sujuivat alusta saakka hyvin, ja saatoimme pian siirtyä laukkatehtävän pariin. Halusin ratsukon laukkaavan keskiympyrällä vaihdellen laukan tahtia - tamma ei kuitenkaan saanut lähteä kiihdyttelemään omia aikojaan tai pudota raville. Kerran ratsastaja ottikin turhan kovan pidätteen unohtaen samalla pohjeavut, jolloin tamma luonnollisesti siirtyi raviin, mutta tätä virhettä lukuun ottamatta tehtävä sujui todella hyvin. Tämän jälkeen tehtyjen pohkeenväistötehtävien jälkeen siirryimmekin jo loppuverryttelyihin, joissa ratsukko sai tehdä puolipitkillä ohjilla ravaillen suuria ympyröitä kentän päätyihin sekä loivia kiemurauria pitkillä sivuilla. Valmennus sujui ratsakolta kokonaisuutena todella hyvin!

12.12.2015 - Saimme Vanimaan aikaisen joululahjan, kun Kantti varsoi kolmen aikaan tänä aamuna toisen jälkeläisensä. Tammavarsa ponnisti reippaasti omille jaloilleen vajaan tunnin ikäisenä ja löysi emänsä avustuksella vaivatta nisälle - varsominen ja sen jälkeiset tunnit eivät oikeastaan enempää olisi voineet oppikirjan mukaan mennä, mistä olen äärimmäisen tyytyväinen. Tällä kerralla Kantti ei näyttäisi olevan aivan yhtä omimishaluinen varsaansa kohtaan, sillä se antoi tarkastaa pikkuisensa lähes ilman luimimista. Kun nyt illemmalla menimme laittamaan ensimmäisen kerran riimun varsan päähän, se tuli jopa kerjäämään mukana olleelta Mikolta namipaloja sen sijaan, että olisi vartioinut mitä varsalle tehdään. Jätimme tammat kuitenkin pian rauhaan, sillä molemmat vaikuttivat päivän jäljiltä uupuneilta. Cha-cha-cha -nimen saanut varsa tulee isompana matkaamaan Hengenvaaraan, jossa sitä odottanee sen vanhempien tavoin kisaratsun ura.

12.01.2016 - Ei kahta ilman kolmatta, vai miten sitä sanotaankaan. Kantin kolmas jälkeläinen näki päivänvalon kahden edellisen tapaan aikaisin aamulla (Kantti selvästi haluaa pitää meidät ihmiset hereillä pikkutunneille saakka), ja jälleen kerran sain olla ylpeä Kantin emätamman taidoista. Se hoiti rautiasta orivarsaansa niin hellin ottein, että 34 tuntia putkeen valvoneena olin pillahtaa itkuun seuratessani näiden kahden ensimmäisiä tunteja. Pikkuherra esitteli muutaman tunnin ikäisenä sellaisia loikkia karsinassa, että päätin saman tien nimetä sen Aroninjaksi - ehkä nimi tulee vielä siivittämään sitä menestyksekkään kenttäratsun uralle? Ainakin Kantti ja varsan isä, omassa omistuksessani oleva Askeri, ovat kilpailleet siinäkin lajissa hyvällä menestyksellä, joten en pitäisi sitä mitenkään mahdottomana ajatuksena. Varsan tuleva omistaja felissa ainakin kovasti uhkasi koulia Aroninjasta kisaratsun, joten jään innolla odottamaan mihin pienokainen tulee isona pystymään.

03.03.2016 - Estevalmennus, valmentajana Matias Kuusinen (kirjoittanut omistaja)
Kantti tuntui olevan energisellä tuulella saapuessani kentälle, sillä sen ratsastajalla oli täysi työ saada tamma pidettyä käynnissä. Verryttelyjen jälkeenkään tamma ei tuntunut olevan lainkaan yhteistyötuulella, joten päädyimme pitämään valmennuksen esteet kavalettikorkeudessa ja treenata kontrollitehtäviä. Alkuun tosin kontrolli ei ollut lähelläkään sitä sanaa, mitä olisi voinut kuvata ratsukon menoa - tamma kaahotti menemään kaula pitkänä ratsastajan roikkuessa sen ohjissa kuin märkä rätti. Puomit kyllä ylittyivät, mutta useimmiten kahden askeleen väliksi tarkoitettu väli lyheni yhteen askeleeseen. Hiljalleen Kantti alkoi ottaa Anniinan tekemiä puolipidätteitä vastaan, ja askel askeleelta hypyt alkoivat sujua rauhallisemmin. Vasen kierros näytti olevan tänään vaikeampi hyppyjä ajatellen, joten keskityimme tunnin loppupuolella pelkästään kyseisessä kierroksessa kunnollisiin lähestymisiin. Kun lopulta näin ratsukolta tyydyttävän suorituksen, annoin heille luvan siirtyä itsenäisiin loppuverryttelyihin.