RIP Alikroisantti (k. 22.06.2016)

i. Vapaussotilas on komea rautias suomenhevosori, joka on leipätyönään toiminut monipuolisena kisahevosena. 160cm korkea ori on koulutettu Miksun tavoin vaativa B –tasolle ja esteitä se hyppää metrin tasolla. Se omaa mainion kisahevosen luonteen, ollen jokseenkin kuuma ratsastaa mutta kuitenkin nyörä. Kisauransa ohessa se on toiminut myös jalostusoriina, saaden tähän mennessä kymmenen jälkeläistä, joista Miksu edustaa ensimmäistä jälkeläisryhmää.

ii. Jänskäri on poikansa ja pojanpoikansa tavoin saavuttanut menestystä kisakentillä. Suuri (164cm) rautias on kuitenkin jälkikasvustaan poiketen kilpaillut ainoastaan kenttäratsastuksessa. Ori on koulutettu helppo A –tasolle, rataesteitä se ylittää peräti 120cm korkeudelta, ja maastoesteet luonnistuvat kymmenen senttiä matalammalta tasolta. Jänskäri on vaikea käsiteltävä – erityisesti ratsastaessa se tarvitsee osaavan henkilön selkäänsä, joka osaa keskittää orin valtavan voiman sen parhaiden puolien esilletuomiseen. Vahvan luonteen takia ori ei ole ollut suosituimpia isäehdokkaita varsoille.

iii. Kiveenhakattu oli poikansa Jänskärin tavoin suurikokoinen, noin 166cm korkea suomenhevonen. Niinikään rautiaan värityksen omaava ori ei jälkikasvunsa tavoin niittänyt mainetta ratsastusareenoilla, vaan se tuli tunnetuksi menestyksekkäästä raviurastaan. Se ehti valitettavasti juosta vain yhden kauden ennen sen jalan vammauttanutta tapaturmaa, eikä ehtinyt koskaan saavuttaa koko kapasiteettiaan radoilla. Nuorena näytetyt kyvyt tekivät siitä halutun siitosorin, jona se toimikin lopulta yli kymmenen vuoden ajan. Sadoista jälkeläisistä muutamista tuli isänsä veroisia ravureita, mutta joukkoon mahtuu muutama Jänskärin tavoin ratsu-uralle päätynyt yksilö. Luonteikas ori oli niin sanottu yhden ihmisen hevonen kuolemaansa saakka, käyttäytyen kunnolla vain vanhan kasvattajansa käsittelyssä.

iie. Tarulilja oli kaunis vaaleanrautias tamma, joka oli todellinen monitaituri. Se toimi kymmenvuotiaaksi asti ravurina, mutta juoksuinnon loppuessa se sai uuden uran ratsuna. Tamma osoittautui melko kyvykkääksi tälläkin saralla ja kilpaili lopulta suomenhevosten helpossa kenttäluokassa sijoittuen useasti luokan kärkipäähän. Paitsi kapasiteettinsä takia, se oli pidetty hevonen loistavan luonteensa vuoksi – Liljaa ei lähes koskaan nähnyt korvat luimussa ja se oli aina valmis töihin. Se sai yhteensä viisi varsaa elämänsä aikana, joista kaksi loi kohtuullisen raviuran ja yksi – Jänskäri – sai emänsä lahjat ratsuhevosena.

ie. Lotan Muisto on pienehkö punarautias suomenhevostamma, joka Miksun muusta suvusta poiketen ei ole kilpaillut kertaakaan koko 19-vuotisen elämänsä aikana. Sen sijaan se toimi pitkään luottohevosena sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan painottavassa ratsastuskoulussa, jossa se oli pitkään suosituin hevonen rauhallisuutensa ja lempeän luonteensa ansiosta. Ratsastuskouluelämän alkaessa käydä liian vilkkaaksi, Muisto muutti tallin asiakkaan yksityishevoseksi rauhalliselle maalaistallille shetlanninponitamma seuralaisenaan. Se sai ensimmäisen varsansa jo nelivuotiaana, ja yksityisenä se astutettiin vielä kahdesti.

iei. Veijari oli todella nimensä mukainen hevonen. Uljas rautias, 153cm korkea ori oli mitä kiltein käsiteltävä sille päälle sattuessaan, mutta usein se keksi kepposia ihmisten pään menoksi. Varsinkin hoitaessa harjapakkia, satulaa tai muuta irtaimistoa ei kannattanut jättää sen lähettyville, jossei halunnut löytää niitä joko palasina tai lattialle tallottuna. Ratsastaessakin se saattoi nähdä mörköjä kentän joka kulmassa, jos ratsastaja ei osannut olla varuillaan. Ori kilpaili esteratsastuksessa 90cm tasolla, mutta sen vilkas luonne teki siitä jokseenkin vaikean kisakumppanin sen aralle omistajalle. Jälkeläisiä se sai vain muutaman.

iee. Suvituulta on kuvattu monesti yhdeksi kauneimmaksi suomenhevoseksi, jonka Suomenmaa on kuunaan nähnyt. Tamma on niittänyt menestystä näyttelyissä monena vuotena, ja se on periyttänyt ulkonäköään erityisesti tammajälkeläisilleen. Se kilpaili muutaman kerran helppo B –kouluohjelman nuorena, mutta ollessaan haluttu emätamma se jätettiin siitokseen jo seitsemänvuotiaana. Suvituuli on saanut elämässään kymmenen jälkeläistä. Tamma on väriltään liinahtava rautias ja sen säkäkorkeus on 155cm. Nykypäivänä se on jäänyt eläkkeelle siitostamman uralta ja viettää eläkepäiviä omistajansa vanhempien kotitilalla Etelä-Karjalassa, jossa se edelleen kuljettaa isänsäparin sunnuntaisin aamumessuun kärryillä.

e. Misteriina on punarautias suomenhevostamma. Kookas, peräti 165cm säkäkorkeuden saavuttanut neiti on Miksun kasvattajaperheen menestynein kisahevonen kautta aikojen, ja siksi myös heidän kruununjalokivensä. Erityisesti kenttäratsastuksessa kymmeniä sijoituksia avoimessa helpossa saavuttanut ”Riina” oli alkujaan Reijo-isälle varsinainen pettymys, sillä hän oli odottanut tammasta raviratojen kuningatarta. Kun se jo nelivuotiskaudella hylättiin lähtö lähdön jälkeen liikojen laukkojen takia, perheen tytär päätti uudelleenkouluttaa sen ratsuksi. Kisauransa ohella tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Nyt jo eläköitynyt tamma on siirtänyt lahjojaan eteenpäin viiden jälkeläisen verran.

ei. Sittenkin oli lahjakas ravuri, jonka uraa varjostivat jatkuvat loukkaantumiset. Kun se ei seitsemänvuotiaana ollut juossut yhtäkään ehjää kautta, päätettiin se jättää jalostusoriksi toiveena sen poikien ja tyttärien onnistuvan sitä paremmin radoilla. Oriksi varsin kiltti yksilö on väriltään vaaleanpunarautias ja säkää sillä on 166cm verran.

eii. Sattuipa Kummasti on 162cm korkea tummanpunarautias ex-ravuriori. Sen nimi johtaa juurensa pienimuotoiseen ”kokeiluun”, sillä sen emä astutettiin starttaamattomalla, vain kaksivuotiaalla orilla. Tuloksena syntyi roteva orivarsa, joka osoitti juoksulahjansa jo muutaman viikon ikäisenä esittämällä komeaa, puhdasta ravia. Se kilpaili lähes kymmenen vuoden ajan raveissa, ottaen osaa myös lukuisiin arvokilpailuihin ja menestyen niissä kiitettävästi. Kilpailujen lomassa se toimi siitosoriina, jättäen jälkeläisilleen erityisesti raskaampaa ”perinteistä” rakennetta ja hyvää ravia. Luonteeltaan se on orimainen, mutta se kunnioittaa ihmistä mukisematta ollen helppo hoidokki. Nykyään se viettää auvoisia oloneuvoksen päiviä syntymätallillaan.

eie. Hiliina oli pitkäjouhinen musta yleishevonen. Sillä kilpailtiin muutama kausi raveissa vaihtelevalla menestyksellä, jonka jälkeen tamma myytiin perusratsutettuna nuorelle naiselle. Tämä piti Hiliinaa muutaman vuoden maastoratsuna, kunnes kolmas omistaja osti sen siitoskäyttöön tamman mustan värin ansiosta. Vaikka mustaa väriä ei jälkeläisiltä löydykään, niistä tuli hyväluonteisia ja kompakteja käyttöhevosia – kuten niiden emäkin oli ollut. Tamma kuoli 15-vuotiaana varsomisen yhteydessä.

ee. Punarautias Misla-tamma kuului niinikään Reijo Virtasen perheelle. Kovasukuinen Misla ei koskaan saanut näyttää kykyjään raviradoilla sen vanhempien tapaan, sillä se sai ensimmäisen varsansa jo neljävuotiaana, jonka jälkeen se päätettiin jättää pysyvästi siitokseen. Misla oli luonteeltaan oikea enkeli, ja sitä pystyi käsittelemään kuka tahansa pienistä lapsista vanhuksiin saakka. Se oli myös loistava emätamma hoitaessaan varsansa esimerkillisesti. Misla lopetettiin 18-vuotiaana.

eei. Lipsteri oli yksi menestyneimmistä ravihevosista elinaikanaan. Myöhään kasvanut ori löysi todellisen vauhtinsa vasta kuusivuotiaana, mutta hallitsi lähes suvereenisti jokaista kisaa johon osallistui. Se oli 15-vuotiaana jättäessään kisa-areenat edelleen hämmästyttävän hyvässä kunnossa, ja oli monena vuotena peräkkäin haluttu siitosori. Sen jälkeläiset ovat pääsääntöisesti menestyneet isänsä tavoin hyvin kisoissa, saaden kehuja erityisesti ravivarmuudestaan ja selväpäisyydestään. Lipsteri itse oli luonteeltaan nöyrä hevonen – se teki täydellä sielulla töitä niin kehässä kuin keväällä peltoa kääntäessäkin. Rautias ori oli 159cm korkea.

eee. Lipsterin tavoin myös Misliina (rt, 161cm) kunnostautui ravien maailmassa. Sen kasvattaja oli toivonut ”hieman keskivertoa parempaa hevosta, joka kattaisi edes omat kulut voittorahoilla”, ja sen hän saikin, pienen bonuksenkin kera. Punarautias nätti tamma oli hieman kovapäinen (siis normaali tamma...), muttei millään tasolla mahdoton käsiteltävä. Ajaessa se kuunteli ohjastajaa tarkasti. Lahjakkuudestaan huolimatta sillä teetettiin vain kaksi varsaa, jo mainittu Misla ja sen täysveli Misteri. Toisen varsomisen jälkeen Misliinan terveys laski niin paljon, että se oli lopetettava omistajansa suureksi suruksi ja järkytykseksi.

13.06.2014 - Heräsin aamulla jo kaksi tuntia normaalia aikaisemmin, sillä en pystynyt enää nukkumaan. Tänään saisin kotiin uuden orini, jonka saapumista olen odottanut kuin kuuta nousevaa viimeisen kuukauden ajan. Alikroisantiksi nimetty orivarsa vaikutti täydelliseltä tulevaisuuden kilpakenttien valtiaalta jo ensi tapaamisesta alkaen, vaikka valtiutta saa odottaa vielä useita vuosia. "Miksu" tulee olemaan varmasti jäljessä omaa ikäluokkaansa kehitysvauhdissa, sillä kyseessä on hyvin kookas varsa. Yksivuotias roikale on saavuttanut jo rapiat 150 senttimetrin säkäkorkeuden, eli aikuisena se voisi saavuttaa jopa 167 sentin rajan. Tallin muihin hevosiin verrattuna Miksu olisi siis ehdottomasti korkein hevonen - olisi siis suotavaa, että siitä kasvaa käytökseltäänkin järkevä nuori hevonen. Orin kasvattaja ainakin kehui oriaan kovasti, mutta toisaalta, hevosensa Alikroisantiksi nimeävällä voi olla hieman eksentrinen maailmankuva.

Kymmenen aikaan aamulla tallin pihalle kurvasi hevosauto. Tervehdittyäni auton kuljettajaa aloimmekin jo lastata sisällä odottavaa hevosta ulos autosta, sillä se oli joutunut jo seisomaan reippaan parin tunnin matkan uuteen kotiinsa. Kaikki sujui hyvin, varsa tuli nätisti ulos autosta (luojan kiitos) ja jäi uteliaana seisomaan keskelle tallipihaa. Auton lähdettyä kotimatkalle ajattelin käydä kävelyttämässä tulokasta tarhojen luona, jotta se saisi tutustua tuleviin kavereihinsa. Emme päässeet kymmentä metriä pidemmälle, kun Miksu yllättäen vetäisi itsensä vapaaksi säikähtäessään (/teeskennellessään säikähtänyttä) tallin vieressä olevien kottikärryjen takia. Pienoisen alkushokin jälkeen tajusin nuorukaisen ravailevan häntä tötteröllä pitkin pihamaata talloen jokaisen vaivalla väsätyn kukkaistutuksen. Muut tallilla olijat taisivat havahtua ylimalkaiseen kirosanojen tulvaan ja tulivat auttamaan minua orin pyydystämisessä. Aikansa vastustettuaan se suostui kiinniotettavaksi - kiitos talon isännälle, joka karjaisi varsalle sen verran jykevästi, että se meinasi pudota takamukselleen hämmästyksestä.

30.09.2014 - Miksun kilpailu-ura on lähtenyt käyntiin todella hyvin. Sen kanssa ollaan kierretty ahkerasti niin koulu-, este- kuin kenttäkisojakin, ja tuliaisina kotiin on saatu tuoda vino pino ruusukkeita. Miksun mielestä kaikista kivointa on selvästi ollut kunniakierrokselle pääsy. Ori käyttäytyy kuin voittaja sijoituksesta huolimatta, ja esittelee rusettiaan polleana kuin sanoen "Äiskä kato mä oon hieeeeeeno! Oisko sulla porkkanaa?". (Hevosen iloksi on ollut, ja niitä on tullut syotettyä herralle luvattoman paljon...) Kotona arki on kisamatkojen välissä rullannut ennallaan, aikatauluun on kuulunut valmentautumista joka lajissa niin yksin kuin valmentajan tarkan silmän alla. Miksu on saanut muutaman kerran kunnon hikikoulurääkkitreenin, joiden jälkeen pitkäkoipi on jäänyt ilomielin tarhaan varjoon lepäämään. Orin karkailu on muutenkin onneksi vähentynyt iän kasvaessa, muttei kuitenkaan kokonaan loppunut. Ehkä jonain päivänä Miksu tulee järkiinsä ja alkaa käyttäytyä normaalin kesyhevosen tavoin... Sitä päivää odotellessa!

Asiasta kukkaruukkuun, Miksusta on myös tullut jo kaksinkertainen isä! Sen ensimmäinen jälkeläinen, ori Sissisoturi, syntyi jo elokuun puolivälin tienoilla ja on jo reilun vuoden ikäinen. Isänsä tavoin siitäkin tulee varmasti varsinainen monitaituri, tosin se tullaan kouluttamaan näemmä myös työajoon. Miksun kanssa en lähtisi niitä pakotettunakaan koittamaan, orihan jättäisi metsäajossakin minut kuin nallin kalliolle ja painelisi kotiin minkä jaloistaan pääsisi. Miksun toinen poika, Mörkövaaran Askeri taas on syntynyt vasta hiljattain ja asuu isänsä tavoin meillä Vanimassa. Askeri on jo ajoittain väläytellyt hienoja liikkeitään ja jonkinlaista hyppykykyä, joten eiköhän siitäkin saada mukava yleisratsu aikaiseksi.

15.11.2014 - Syksyn iltojen pimetessä näyttää myös Miksun järki himmenneen. Ori on lähiaikoina nähnyt joka paikassa kummituksia, jopa pihalla oleva postilaatikko on saanut Miksun kauhun valtaan useita kertoja. Nähtävästi kuusivuotias ei vieläkään ole tottunut asiaan, jonka se on nähnyt päivittäin lähes koko elämänsä ajan. On siis helppoa kuvitella, että Miksu on ollut aivan mahdoton ratsastaa niin kentällä kuin maastossakin. Menimme tänään normaaliin tapaan kentälle aikeena hypätä esteitä, kuten normaaliin lauantaiohjelmaamme kuuluu. Heti kentälle päästyämme Miksu alkoi muljauttelemaan silmiään ja selvästi kanavoimaan Leijonakuninkaan Pumban "Ne aikoo syödä mut!!" -fiilistä. Se kun oli nähnyt lähimmän pystyesteen johteisiin kiinnitetyt pienet tuikkulyhdyt. Kävimme siis tutkimassa jokaisen esteen maastakäsin, jotta minulla olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat selässä pysymiseen.

Päästyämme vihdoin lämmittelemään Miksu tuntui jo rauhoittuvan jonkin verran, tosin se oli edelleen hyvin epäluuloinen erityisesti lyhtyestettä kohtaan. Ori kuitenkin ravasi melko letkeästi ja pysyi laukatessa lapasessa niin lisäyksissä kuin askelta lyhennettäessä. Uskottelin jo itselleni ratsuni rauhoittuneen tarpeeksi, joten lähdin hyppäämään ensimmäisiä verryttelyhyppyjä. Ratsastin Miksun hyvin vahvasti esteelle estääkseni oria ravaamasta ristikon ohi, mutta ohittamisen sijaan Miksu sinkosikin metrin ennen estettä huimaan loikkaan. Se oli selvästi päättänyt, että jos se joutuisi pelottavia puomeja ylittämään, se ylittäisi ne vähintään metrin ilmavaralla. Ihme kyllä pysyttelin orin selässä ja sain sen jälleen hieman rauhallisempaan mielentilaan. Uudella yrityksellä jätin paineen minimiin, mutta yritin pitää orin silti suorana esteeseen nähden. Samainen ristikko ylittyi tällä kertaa rauhallisesti, kuin myös seuraavilla kerroilla. Molempiin suuntiin verryttelyn jälkeen aloimme hyppäämään tekniikkaharjoitusta. Vaikka se oli yksinkertainen, saimme molemmat keskittyä täysillä - minä hevosen hillitsemiseen ja hevonen ilmeisesti haamujen blokkaamiseen mielestään. Lopulta saimme aikaan aloitukseen nähden rennon suorituksen. Päätin harjoitusajan lyhyydestä huolimatta lopettaa ratsastuksen hyvän sään aikana. Miksu oli ehtinyt hikeentyä jo kunnolla, joten se pääsi hikien pesun jälkeen loimen kera karsinaan syömään iltaheiniään.