Ninetta

i. Kilpakosija oli säkäkorkeudeltaan 150cm ja väriltään punaruunikko. Myöhemmillä päivillään ”Konkari”-lempinimen saanut ori todella ansaitsi nimensä, sillä ori oli loistava ravihevonen. Se saavutti usean kymmenen tuhannen euron voittosumman, voittoprosentti oli kuudenkymmenen paremmalla puolella ja sijoitusprosentti yli yhdeksänkymmenen – on siis sanomattakin selvää, että ori oli erittäin haluttu myös siitoshevosena. Se jättikin parisensataa jälkeläistä, joiden joukosta on kohonnut kovia juoksijoita. Konkari oli luonteeltaan hieman kovapäinen, mutta loppujen lopuksi nöyrä ja mukava kaveri.

ii. Rossin Lento

iii. Ronesko

iie. Lenita

ie. Vaaleanpunarautias, säkäkorkeutta 158cm omannut Usvan Harhaileva oli Hämeen seudun menestyneimpiä ravihevosia omana elinaikanaan. Tamma aloitti uransa vahvasti voittaen ensimmäisen lähtönsä kolmevuotiaana, ja paransi ikävuosien karttuessa otteitaan tasaisen varmasti. ”Hallan” viralliseksi ennätykseksi jäi 23,5ke ja voittosummakin kasvoi mukavaan kuusinumeroiseen summaan. Ei siis ole ihme, että tammasta tehtiin useita ostotarjouksia sekä kisauran aikana että sen jälkeen. Sen pitkäaikainen omistaja päätti myydä hevosensa kuusitoistavuotiaana jalostuskäyttöön. Halla sai kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana kuusi varsaa, kunnes koki lopulta luonnollisen kuoleman omassa tarhassaan.

iei. Ulapalla oli punarautias, 155cm korkea keskinkertainen ravihevonen, jonka ura katkesi jo kahdeksanvuotiaana loukkaantumisen vuoksi. Orin omistaja kuntoutti hevostaan puolen vuoden verran, mutta kun edistystä ei tapahtunut lainkaan, päätyi hän lopettamaan orin. Sitä oli ehditty onneksi käyttää muutaman tamman astutukseen, sillä jälkikasvu osoittautui poikkeuksetta isänsä tavoin hyväravisiksi ja selväpäisiksi yksilöiksi.

iee. Nuokkuneiti oli erittäin hyvän ravisuvun omaava tamma, joka ei koskaan päässyt itse kärryjen eteen. Tamman kasvattaja myi hevosen kolmevuotiaana eteenpäin ja uudet omistajat päättivät käyttää sitä heti jalostushevosena. Huomattuaan ensimmäisen varsan olevan erinomainen rakenteeltaan ja omaavan ravurinlahjoja, tamma päätettiin astuttaa kahdesti uudestaan peräkkäisinä vuosina. Toisten isäorien ollessa täysin erilaisia ensimmäiseen verrattuna niin lahjakkuudeltaan kuin rakenteeltaan, Nuokkuneiti osoitti olevansa loistava periyttäjä isästä huolimatta. Tästä syystä omistaja päätti pitää tamman täysin siitoshevosen roolissa – se sai pitkän elämänsä aikana peräti 13 jälkeläistä, joista valtaosa päätyi raviradoille. Tamma lopetettiin 31-vuotiaana sen hampaiston kuluneen niin heikoksi, ettei se enää pystynyt syömään kunnolla. Nuokkuneiti oli punarautias ja säkäkorkeudeltaan 156cm.

e. Hipihipi

ei. Tuulenviemä oli komea rautias 155cm korkea ori. Se kilpaili lähes kymmenen kauden ajan raveissa saavuttaen keskinkertaista menestystä, yltäen välillä totosijoillekin. Ori kantakirjattiin seitsemänvuotiaana, ja se vastaanotti parikymmentä tammaa kolmen seuraavan kesän aikana – vaikka Tuulenviemä ei ollut erityisen menestynyt raveissa, sen näyttävä ulkomuoto isoine merkkeineen teki siitä halutun erityisesti värijalostuksen harjoittajien keskuudessa. Ori vaati käsittelijältään ehdottomasti huumorintajua, sillä siltä löytyi kolttosia takataskusta enemmän kuin laki sallii.

eii. Tuulentuoma oli 156cm korkea tummanrautias herrasmies, jota harva uskoi ensinäkemältä oriksi, se kun olisi mieluusti tullut vaikka syliin asti rapsuteltavaksi. Mukavakäytöksinen herra kilpaili raveissa kasvattajansa valmentamana ja pääsi usein myös sijoituksille. Voittosumma uran lopussa oli kertynyt kymmenissä tuhansissa laskettavaksi ja ennätys hipoi 27,0 sekuntia keskipitkällä matkalla. Tammojen omistajat vakuuttuivat orin kyvyistä ja ”Tuomo” oli melko haluttu siitosori kisauransa päätyttyä.

eie. Aroneito aloitti elämänsä ravihevosena, mutta kehnon menestyksen takia se myytiin viisivuotiaana perusratsukoulutettuna ratsastuskouluun. Vaikka tamma olikin ex-ravuri, se saavutti tuntilaisten keskuudessa suuren suosion ihastuttavan luonteensa ja erityisesti pehmeiden raviliikkeidensä ansiosta. Neito astutettiin pariin kertaan juoksijaoreilla, omistajan toivoessa saavansa emätamman luonteen yhdistettyä isäehdokkaiden juoksijanlahjoihin. Aroneito oli 152cm korkea ja väriltään rautias.

ee. Mette-Liina

eei. Taitinvaara ei ollut loistelias ravihevonen, mutta saavutti kohtalaista tulosta erityisesti pitkillä matkoilla. Sen heikkoudeksi muodostui laukkaherkkyys, ja valtaosa sen kilpailuista päätyikin hylkäykseen. Ori käytiin näyttämässä useaan kertaan näyttelyissä – joissa se sai pääosin II-palkintoja – ja se kantakirjattiin viisivuotiaana. Taitinvaaraa käytettiin jalostukseen muutamien varsojen verran lähinnä sen värityksen puolesta, sillä tammanomistajat halusivat orin kimon värin periytyvän tammojensa jälkikasvulle. 153cm korkea ori oli luonteeltaan hieman ”mitäänsanomaton” kaikki kelpaa –tyyppi, jonka kanssa saattoi työskennellä kuka tahansa. Ori nukkui pois 24-vuotiaana kotitilallaan omassa karsinassaan.

eee. Mette-Liinu