RIP Mörkövaaran Tulisielu

ii. Kaukasus oli Himalajan tavoin Johanna Särkän kasvattama suomenhevosori, joka asui kasvattajansa hoivissa aktiivisessa kilpa- ja jalostuskäytössä koko elämänsä. Kaukasus oli hyvärakenteinen rautias, 164 senttinen hevonen, joka menestyi myös näyttelyssä muutamien BIS sijojen verran. Parhaimmillaan ori oli kuitenkin ratsastuskilpailuissa: sillä kilpailtiin niin koulu- ja estekisoissa kuin myös kenttäkilpailuissa useiden vuosien ajan. Kaukasus sijoittui jokaisen lajin parissa useita kymmeniä kertoja, koulussa vaativa b tasolla ja rataesteillä metrissä. Luonteeltaan Kaukasus ei ollut mikään lasten lempiponi ja kiltti ihana herra, vaan nimenomaan tulinen ja oman arvonsa tunteva hevonen. Luonteensa vuoksi orin omistaja joutuikin usein Kaukasuksen kanssa ikäviin tilanteisiin, se kun saattoi ns. seota missä tilanteessa tahansa. Kilpailujen ohella Kaukasusta käytettiin kohtuullisen paljon jalostukseen, jättäen 16 jälkeläistä jälkeensä, heille periyttäen eritoten kilpahevosen luonnetta. Ori menehtyikin 15 vuoden ikäisenä onnettomuudessa - juurikin kilpareissun aikana.

iii. Tammenlehti oli yksi aikansa hienoimpia kouluhevosia ja halutuimpia jalostusoreja, se oli oikeasti aivan loistava! Hyvän suvun ansiosta orista odotettiin jo nuorella iällä paljon ja täten viiden vuoden ikäisenä se starttaili jo vaativa b luokissa. Vuotta myöhemmin Tammenlehti kilpaili kuitenkin jo vaativa a tasolla niittäen voittoja useista kilpailuistaan. Loistavan menestyksekkään kilpauransa vuoksi Tammenlehteä haluttiin käyttää paljon jalostukseen, eikä tietenkään ihme. Orilta löytyy yli 30 jälkeläistä, joista suurin osa on päässyt seuraamaan isänsä jalan jälkiä. Luonteeltaan Tammenlehti oli oikea herrasmies, se oli hyvin nöyrä ja rauhallinen, kunnioittaen aina hoitajiaansa. Mahtava kilpaura, hyvä luonne, no mitä vielä! Loistava ulkonäkö: Tammenlehti oli kauniin punaisen sävähtävä punarautias kera 159 senttimetrin säkäkorkeuden. Orin kasvatti Heikki Korhonen, jonka siskon omistuksessa poika asui melkein koko elämänsä, kunnes se 23 vuotiaana lopetettiin vanhuuden oireisiin.

iie. Hopealeimu oli tavallinen harrasteratsu, joka vietti leppoisaa ja rauhallista elämää omistajansa Sanna Huhtasen seurassa. Nuorena hevosena Hopealeimu kierteli jonkin verran kodista kotiin, koska kukaan ei nähnyt siinä oikein potentiaalia mihinkään. Vasta Sannalle päästyään seitsemän vuoden ikäisenä Hopealeimu puhkesi kukkaan ja koulukiemurat esteitä hyppelyä myöten alkoi sujua. Muutamissa seurakilpailuissa Hopealeimu kävi vuosittain pyörähtämässä, koulun parissa sillä kilpailtiin helppo b tasolla ja esteillä 80cm korkeudella. Mikään hääppöinen kilparatsu tamma ei siis ollut, mutta se ei ollut sen tarkoituskaan. Luonteeltaan Hopealeimu oli hieman äkkipikainen ja välillä arvaamaton, mutta oman omistajansa käsittelyssä se oli sulaa vahaa. Hopealeimu sai elämänsä aikana kolme hienoa jälkeläistä, joista vain yhdestä tuli kilpa- ja jalostushevonen, muut menivät puskaratsuiksi. Tamma menehtyi äkillisesti sairaskohtaukseen sen ollessa 22 vuotias.

ie. Kirjokuu, tutummin Kirjo, on nytemmin vanha suomenhevostamma, joka viettelee ansaittuja eläkepäiviään kasvattajansa hoivissa. Nuorena hevosena Kirjoa käytettiin paljon erilaisissa kilpailuissa, sitä nähtiin niin näyttelyissä kuin myös este- ja koulukisoissa sekä raveissa. Raveissa Kirjo juoksi muutaman hyvän ajan, mutta vanhetessaan tahti hidastui eikä kummoisempaa menestystä enää siltä saralta tullut. Sen sijaan esteillä Kirjo menestyi, siltä löytyy useita kymmeniä sijoituksia 70cm rataesteiltä, eikä se yhtään hassumpi kouluratsastuksessakaan ollut. Luonteeltaan Kirjo on niin mukava kuin hevonen vain olla ja voi, hyvin kiltti ja rauhallinen, mutta silti aina pieni pilke silmäkulmassa. Kaunishan tamma myös on, punarautias väritys ja 160cm säkäkorkeus antaa erittäin vaikuttavan vaikutuksen. Vanhemmiten Kirjolla teetätettiin kahdet varsat, jotka molemmat ovat oikein suloisia punarautiaita poikia. Nytemmin tämä 24 vuotias super-tammamamma viettelee siis rentoja eläkepäivään ilman murheita, ja mikäli yhtään pysyy yhtä hyvässä kunnossa kuin mitä nyt on, on edessä vielä useita hyviä vuosia.

iei. Ellan Hosuli oli Ella Mäkäräisen kasvattama ihastuttava suomenhevosori, joka hurmasi naisen kuin naisen rohkealla mutta lempeällä luonteellaan. Hosuli oli jo nuorena poikana hyvin terhakka tapaus, sillä riitti niin vauhtia kuin niitä kuuluisia vaarallisia tilanteitakin. Siksi poika oli parhaimmillaan esteratsastuksessa, jossa se kilpaili vaivatta 110cm rataesteillä, voittaen useita startteja. Myös helppo b luokissa kouluratsastuksessa Hosuliin törmättiin, mutta loppupeleissä sen liike ei ollut niin näyttävää että olisi ihmeemmin menestystä niittänyt. Hosulin ulkomuotokin sai monet suut loksahtamaan paikoiltaan; se oli äärettömän komea tummanpunarautias mies, jolta säkäkorkeutta löytyi 165cm. Näyttelyissä Hosulia ei kutienkaan nähty, vaikkakin sillä rakenne oli kohdillaan. Jälkeläisiä Hosuli sai elämänsä aikana kuusi kappaletta, joille se periytti hyvää hyppytyyliä ja rehellistä luonnetta. Hosuli menehtyi vasta 16 vuoden ikäisenä, jolloin se liukastui laitumellaan ja katkaisi jalkansa.

iee. Meilahden Aurora oli kuuluisan Meilahden Suomenhevosten viimeinen kasvatti, jonka vuoksi siitä odotettiin paljon niin kilpailukäytössä kuin myös jalostuksessa. Tamman kehitys ei kuitenkaan nuorena mennyt kovin putkeen, vaan ilmeisesti se kärsi jonkin sortin kehityshäiriön vuoden ikäsenä. Täten kasvattajalle olikin kova paikka, kun Aurorasta ei tullutkaan ratsuhevosta ollenkaan, sillä se ei olisi kestänyt sitä käyttöä. Joten tammalla oli kaksi vaihtoehtoa: joko lopetus tai siitostammaksi eteenpäin myyminen, josta valittiin jälkimmäinen. Aurora sai täten elämänsä aikana peräti seitsemän jälkeläistä, joista yksi peri samat geenit kuin emällään, joka myöhemmin lopetettiin parin vuoden iässä. Sen sijaan lopuista kehittyi oikein hienoja ratsuja, joita nähtiin kilpakentillä asti. Luonteeltaan Aurora oli hyvin nöyrä ja mukava, se oli oikein lempeä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä se koskaan stressannut uusiakaan asioita. Eli oikein sopiva siitostamma! Väritykseltään Aurora oli tummanrautias ja säkäkorkeutta se omasi vajaat 155cm. Tamma lopetettiin 18 vuoden ikäisenä sen takia, että sille ei ollut enää siittolassa käyttöä.

ei. Ruuturitari oli oikein komea suomenhevosori, jonka kasvatti Jarmo Hyvärinen. "Ruutu" myytiin varsana eteenpäin kilparatsuksi ja uusi omistaja kouluttikin siitä mahtavan kilpahevosen. Ori kilpaili jo nuorella iällä esteitä 110cm luokissa sekä koulua vaativa b tasolla. Molemmissa lajeissa Ruutu niitti menestystä äärettömän paljon, sijoittuen keskimäärin jokatoisessa startissaan. Luonteensa puolesta Ruutu soveltuikin erittäin hyvin kilpakäyttöön, se oli vähän hapannaama ja äkäinen mies, mutta silti hyvin tarmokas omaten loistavat liikkeet. Ruudun menestykäs kilpaura kestikin kymmenisen vuotta, jonka jälkeen jatkuvat jalkaoireilut veti sen kilpakentiltä sivuun. Tämän jälkeen oria käytettiin paljon jalostukseen saaden liki 20 jälkeläistä. Jälkeläisilleen Ruutu periytti niin väriä kuin myös kapasiteettia kilpailuihin. Hyvärakenteinen Ruutuhan oli väritykseltään musta ja säkäkorkeutta tältä löytyi vajaat 160cm. Ori lopetettiin jalkavian vuoksi 19 vuoden ikäisenä.

eii. Riemuruutu oli hirmuisen hyväluontoinen ratsuhevonen oriksi, se oli suorastaan pieni nallekarhu ollessaan niin lempeä ja huomionkipeä. Riemuruutu oli nuorempana melkoinen kiertopalkinto, se vaihtoi kotia tiuhaan tahtiin - ja syynä olikin sen pehmeä luonne, joka ei soveltunut kilpaorille. Vasta 11 vuoden ikäisenä ori löysi "sen oikean" ihmisen, joka ymmärsi tämän ajatuksen juoksua ja teki tästä hyvän harrasteratsun. Riemuruutu kilpaili siten vanhemmalla iällä seurakisoissa koulussa helppoja luokkia ja esteillä vajaata metriä. Mitenkään suurta menestystä Riemuruutu ei niitannut, mutta kelpo hevonen se silti oli lajiin kuin lajiin. Väritykseltään ori oli musta ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 163 senttiä. Riemuruutu sai elämänsä aikana kaksi hienoa mustaa jälkeläistä, joista toinen menestyi kilparadoilla ja toinen päätyi lapsien harrasteratsuksi. Ori lopetettiin 23 vuoden ikäisenä vanhuuden oireisiin.

eie. Mirhami oli Mirja Hartikaisen kasvattama suloinen suomenhevostamma, joka asui koko pitkän elämänsä kasvattajansa hoivissa. Vaaleanrautias, 159 senttiä korkea Mirhami oli todella hieno näky näyttelykehissä, omasihan se upean rakenteen. Siksi ei ole ihme, että aikoinaan tamma kahmi melkoisen monta BIS voittoa mukaansa hurmaten jokaisen tuomarin. Myös ratsastuskilpailuissa Mirhamiin törmättiin, pääsääntöisesti helpoissa koululuokissa. Sijoituksia tamma keräsi jonkin verran erityisesti nuorempana, mutta ilmeisesti omistajan kiinnostus hiipui ja Mirhamikin tyytyi puskaratsun virkaan. Luonteeltaan Mirhami oli hieman kipakka ja periksiantamaton, oikein sellainen perinteinen tamma, joka omasi kuitenkin suuren sydämen. Mirhamin kasvattaja näki tammassa hyvän periyttäjän ainesta ja siksi sitä käytettiin jalostukseen neljän jälkeläisen verran. Tamma eli peräti 27 vuotiaaksi ja se kuoli omalla kotilaitumellaan ilmeisesti sydänkohtaukseen.

ee. Tummahehku oli sarjaa pienten tyttöjen unelmaponi niin luonteensa kuin myös ulkonäkönsä puolesta. "Hehku" oli Riikka Uimosen kasvattama tamma, joka asui kasvattajan siskon hoivissa suuren osan elämästään. Niin kuin nimi antaakin käsittää, oli Tummahehku väritykseltään tummanrautias ja säkäkorkeutta sillä oli noin 158cm. Ihanaa väritystä vielä korosti etujalkojen sukat sekä päätä koristava piirto. Hehku oli luonteeltaan nöyrä ja itse rauhallisuus, se ei stressaillut eikä koskaan uhitellut hoitajilleen. Nuorempana Hehku toimi eritoten harrasteratsun virassa, mutta vanhemmalla iällä se pääsi kilpailemaan niin koulussa kuin myös esteillä, molemmista keräten hyvät määrät sijoituksia. Esteitä Hehku ylitti 90cm korkeudelta ja koulua sillä pääsi helppo a tasolle saakka. Hehku sai elämänsä aikana vain yhden jälkeläisen - ja se ainoakin oli niin sanotusti vahinkovarsa. Tamma lopetettiin vanhuuden oireisiin sen ollessa liki 24 vuotias.

eei. Tummaroihu oli oikea monitoimihevonen: sillä kisattiin niin koulua, esteitä kuin myös kenttää, sekä raveja ja epävirallisia laukkoja. Kuten arvata saattaa, oli "Roihu" melkoinen sporttihevonen, joka omasi täten tasapainoisen ja kauniin lihaksikkaan rakenteen. Eikä missään nimessä väri miestä pahentanut, olihan se kauniin tummanpunarautias kera 166cm säkäkorkeuden - vau. Pääsääntöisesti Roihuun törmättiin kuitenkin este- ja koulukisoissa, joissa se niitti menestystä useiden sijoitusten verran. Myös ravikilpailuissa ori juoksi kohtuullisen hyviä aikoja, mutta oli se melkoisen laukkaherkkä eikä siksi soveltunut täysipäiväiseksi ravuriksi. Luonteeltaan Roihu oli oikein orimainen tapaus, itsepäisyyttä ja periksiantamattomuutta sillä riitti loputtomiin, eikä se siten soveltunut lasten käsiin. Hyvän kisamenestyksen sekä upean ulkonäönsä vuoksi Roihua käytettiin aikoinaan paljon jalostukseen, se astui liki 30 tammaa elämänsä aikana. Roihu menehtyi harmillisesti vakavassa onnettomuudessa parin muun hevosen kanssa 20 vuoden ikäisenä.

eee. Ruismari, tutuille pelkkä Mari, oli luonteeltaan hyvin lempeä ja rauhallinen tamma, joka tuli toimeen kaikkien kanssa. Ei siksi ole ihme, että kyseinen tamma eli koko elämänsä lapsiperheessä hyvässä hoidossa harrasteratsuna. Vanhimmat lapset innoistuivat myöhemmin kilpailemisesta, jonka vuoksi Marilta löytyykin muutamat voitot ja muut sijoitukset estekilpailuista. Kapasiteettia Marilla nimittäin riitti esteillä peräti 110cm luokkiin asti, mutta koulussa sillä mentiin maksimissaan helppoa beetä. Kilpailujen ohella tamma eleli leppoisaa hevosenelämää perheen toisen hevosen kanssa, eikä se siksi mikään "nimihevonen" ollut missään vaiheessa. Säkäkorkeutta tammalta löytyi 159cm ja väritykseltään tämä oli kaunis tummanrautias. Perheen lasten pyynnöstä Mari astutettiin vanhemmalla iällä pari kertaa ja se saikin kaksi kaunista tammavarsaa, joista toinen jäi samaiselle perheelle. Mari jouduttiin lopettamaan 17 vuoden ikäisenä sen katkaistua jalkansa laitumella.

12.09.2014 - Tänään oli kuudennen Mörkövaaralaiseni aika astua omistukseeni. Kyseisen tallin kasvatit ovat olleet erityisen lähellä sydäntä aiempina harrastusvuosina, joten on hienoa omistaa taas sellainen. Halusin juuri näistä vanhemmista varsan, sillä niissä yhdistyy osaamistaso lyhyeen sukuun. Olinkin vähintään helpottunut kun kasvattaja sanoi tämän yhdistelmän käyvän hänellekin! Astutuksen tuloksena tänään syntyi hyvänkokoinen tumma tammavarsa, joka ristittiin Mörkövaaran Tulisieluksi. Varsassa yhdistyy mukavasti isän lievästi tulinen luonne (kuka nyt normaalin hevosen haluaisi) ja emältä saatu tummempi väritys. Vaikkei varsasta mustaa tullutkaan, iso päämerkki tekee siitä muuten hauskan näköisen. Tuikun tulevaisuuteen on kirjattu kisahevosen ura, joka vanhempien tapaan tulee sisältämään niin koulua, esteitä kuin kenttääkin. Varsinainen monilahjakkuus on siis kyseessä!

26.10.2014 - Estevalmennus, valmentajana tvisha
Anniina ja Tuikku saapuivat valmennukseen hyvissä ajoin, joten he saivat rueta rauhallisessa tahdissa verkkaamaan ja hyppäämään itsenäisesti pieniä verkkaesteitä. Alkuun tamma näytti hieman tahmealta ratsastettavalta, Anniina sai ajaa sitä reippaasti eteen ja pitää todella tiiviin tuntuman, jotta saatiin hyvää liikettä aikaiseksi. Hevosen vetristyessä ja liikkuessa tahdikakas eteen, lähtivät he ylittämään esteitä. Tässä vaiheessa Tuikun korvat nousivat niiiin tarmokkaasti pystyyn ja ilme muuttui totaalisen innostuneeksi - ja sittenhän sitä mentiin. Verkkahypyt olivat tamman vauhdikkuuden vuoksi hieman hätäisiä ja todellakin vauhdikkaita, mutta lukuisat pidätteet alkoivat hiljalleen menemään läpi.

Kun Anniina sai Tuikun hyvin pienemmillä esteillä hallintaan, nostin esteiden korkeuksia vajaaseen metriin. Esteitä oli sijoiteltuna kentälle viisi kappaletta: yksi kahden esteen sarja, yksi ristikko ja kaksi pystyä. Lähdimme hyppäämään esteitä eritavoin ratana ja kiinnittämään huomiota eritoten lähestymisiin. Tuikun kanssa ei kyllä tarvinnut arvailla sen suhteen, että hyppääkö tamma vai ei, siis aivan hurja hevonen! Vauhti oli melkoisen kovaa ja siinä se mennä puuskutti Anniina selässään esteeltä toiselle ilman minkäänlaista ongelmaa. Tietysti vauhdin vuoksi hypyt eivät olleet teknillisesti mitenkään päätä huimaavia, joten kun tamma rauhoittui, pääsimme vasta keskittymään syvemmin hyppyihin. Anniina sai pitää esteillä tuntuman edelleen tiiviinä ja antaa jatkuvasti puolipidätteitä, muutoin Tuikku ampui eteen kuin raketti. Ratsastajalta kuitenkin kaipasin hypyissä enemmän myötäämistä, se ohjastuntuman pito kun johti lopulta siihen, että myös esteillä hieman roikuttiin ohjassa. Hiljalleen Tuikun väsähtäessä hypyt näyttivät joka kerta toistaan paremmalta, lähestymiset olivat rauhallisia ja suoria, ja Anniinakin oli hyvin hypyissä mukana.

Kun rata suoriutui ratsukolta ongelmitta rauhallisella tahdilla, lähdimme lopettelemaan ja siirtymään loppuverkkaan. Verkassa Anniina sai vielä taivutella ratsuaan ja laittaa tämän kulkemaan pehmeästi ravissa eteen apuja kuunnellen. Miten iloinen kasvattaja onkaan siitä, että kun kaksi kohtuullisen hyvää estehevosta on laitettu yhteen, on tuloksena tullut erinomainen esteratsu! Alun sähläyksen ja virran purkaamisen jälkeen Tuikku näytti kyllä parhaita puoliaan hevosena, se oli niin rehellinen ja pelkäämätön hyppääjä. Ilo oli katsella. Ratsastajallekin plussat pitkäpinnaisuudesta ja kovasta työstä tälläisen hulivilin kanssa.

12.12.2014 - Tuikusta tuli tänään toisen upean varsan emä! Ensimmäinen varsa, ori Kadotettu Tentetti, syntyi Kadotettujen Suomenhevosten tiloissa tamman ollessa Pierren käytössä liising-sopimuksella. Tällä kertaa astutettin tallin omalla orilla, joka sattuu myös olemaan Mörkövaaran kasvatti. Askerin ja Tuikun jälkeläinen saapui maailmaan pimeinä aamuyön tunteina, ja Tuikku on jälleen kerran osoittanut olevansa erinomainen emätamma. Se on hoitanut varsaansa huolella ja jopa antanut meidän ihmisten tulla katsomaan varsaansa, ja joka kerta se on seisonut pienokaisensa vieressä ylpeänä kuin esitellen sitä yleisölle. Ylpeydenaihetta sillä onkin, sillä onhan Vaniman Timenaksi nimetty tammavarsa hyvin suloinen ilmestys. Vanhempien perusteella voisi olettaa tämän varsan kasvavan melko suureksi, mutta sitä emme tule täällä Vanimassa paikanpäällä näkemään - varsa nimittäin on jo varattu Fiktioon, jossa sen uusi omistaja Milja tulee varmasti pitämään siitä hyvää huolta. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Timenan elämää!

23.01.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana tvisha
Valmennuksen alussa Tuikku näki jos jonkinmoista virheää miestä maneesin nurkassa ja säpsyi mitä ihmeellisimpiä asioita, jonka vuoksi alkuverkka oli ratsukon osalta melko työläs. Anniina sai pitää Tuikun todella vahvan tuntuman alla ja tehdä paaaljon erilaisia siirtymisiä ja pieniä tehtäviä saadakseen hevosensa kuulolle ja keskittymään itse asiaan. Välillä Tuikku vilautteli lupaavasti taitojaan, mutta samantien pienenkin kolahduksen myötä oli tuntuman löytäminen aloitettava taas uudestaan. Verta, hikeä ja kyyneleitä nähtiin siis jo ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana.

Vaikka Tuikkua ei saatu aivan täyteen vireeseen ennen varsinaisien tehtävien tekemistä, alkoi se kuitenkin hiljaittain siirtymään ulko-ohjalle ja polkemaan paremmin takajaloillaan. Lähdimme pohjustamaan tehtävää, eli kahdeksikon muotoista kiemurauraa, aluksi harjoitusravissa, jossa oli tärkeää löytää ratsukon välille se yhteinen sävel. Tuikun ravi oli alkuun vähän turhankin tahdikasta ja matkaavoittavaa, joten ratsastaja sai jakaa jatkuvasti puolipidätteitä ja muistaa eritoten ulko-ohjan tuen. Hevonen tarvitsi ympyröillä lisäksi paljon sisäpohjetta. Vähitellen useiden toistojen jälkeen alkoi Tuikun meno muuttua huomattavasti ryhdikkäämmäksi, se kantoi itsensä ja polki allensa hyvin kauniissa raamissa. Tällöin aloimme lisäämään mukaan laukkaa, jolloin toinen puoli ympyröistä tuli laukata hyvässä, tasapainoisessa laukassa. Laukannostot sujuivat ratsukolta hyvin, mutta sen sijaan Tuikku tahtoi vauhdikkaasta menostaan huolimatta pian tiputtaa takaisin todella reippaaseen raviin. Tämä vaati ajoittain työstämistä, mutta hyvän laukan löytyessä jatkoimme laukkaamista molemmilla ympyröillä, jolloin saimme mukaan vastalaukkaa. Loppua kohden laukka parani huomattavasti, jolloin myös vastalaukka oli hyvin tasapainotettua.

Reilun tunnin työstämisen jälkeen alkoi Anniina olla jo niin hapoilla laukkaamisesta, että oli hyvä siirtyä loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsastaja sai edelleen työstää ratsuaan, jokseenkin himpun verran rauhallisemmassa ravissa. Anniinan ollessa tyytyväinen hevosensa liikkeeseen, saivat he siirtyä käyntiin ja lopetella valmennuksen. Tänään Tuikku oli alkuun asteen verran haastava, alussa kun se näki niin paljon mörköjä ja tämän jälkeen vasta saikin jalat allensa. Ratsastaja teki kuitenkin jälleen huolellista työtä, joka alkoi lopussa tuottamaan hyvin tulosta.

31.01.2015 - Kuukauden viimeinen päivä tietää paitsi palkkapäivää useille työssäkäyville aikuisille, myös lajikohtaisia cup-kisoja meille hevosihmisille. Tuikun kohdalla tänään oli nimenomaan ERJ-Cupin vuoro, joita varten matkasimme muiden kisoihin osallistuvien hevostemme kanssa Kisakeskus Gingeriin. Tamma oli ilmoitettu kahteen luokkaan, 90cm ja 100cm, ja olimme melko häntäpäässä ensimmäisen luokkamme lähtölistalla. Koska ilmoittautuneita lähtijöitä oli 235, tämä tarkoitti että saimme katsoa rauhassa suorituksia ja arvioida hyviä teitä esteiden välille. Päästyämme viimein verryttelyyn olin iloisesti yllättynyt, sillä Tuikku tuntui todella hyvältä ratsastaa. Verryttelyhypyt sujuivat myös nappiin, joten kun meidän vuoromme oli lähteä radalle, päätin ottaa riskin ja ratsastaa heti alkuradasta aikaa. Tuikku teki työtä käskettyä ja veti vitosvaihteen silmään lähtöluvan jälkeen. Riskinotto kannatti, sillä olimme ensimmäisen luokkamme tuloksissa virhepisteettömällä suorituksella 11. sijalla! Kakkosluokasta ei sitten tarvitsekaan mainita sen kummepia, kuin että saatoimme kaataa yhden esteen kokonaan jatkaessamme riskilinjaamme...

05.05.2015 - Vaihtelun vuoksi päätin ottaa Tuikun ohjelmaksi tänään ohjasajon. Tätä oikein tehtynä varsin tehokasta harjoitusmuotoa emme ole käyttäneet Tuikun ratsukoulutuksen jälkeen lähes lainkaan, joten en oikeastaan osannut odottaa mitään Tuikun suunnalta. Pahimmassa tapauksessa minä olisin ollut pelkkä jarruttava ankkuri Tuikun pinkoessa ympäri kenttää, mutta tamma päätti ilahduttaa omistajansa toimimalla mitä mainioimmin! Sekin taisi kaivata vaihtelua ainaiseen kenttätyöskentelyyn, johon olemme kieltämättä jämähtäneet viime viikkojen aikana. Tämänpäiväisen onnistumisen inspiroimana yritän siis mahduttaa Tuikun sekä muiden hevostemme viikko-ohjelmiin paitsi ohjasajoa, myös muuta maastakäsittelyä sekä tietysti enemmän maastoilua. Viime vuosien "hittilajiksi" muodostunutta luonnollista hevosmiestaitoa kiinnostaisi kokeilla Tuikun kanssa, jos vain saamme osaavan henkilön oppaaksi kyseiseen harjoitusmuotoon. Katsotaan jos omistaja aktivoituisi uusien kontaktien luonnissa ja saisimme vanhatkin valmentajat pitkästä aikaa vierailemaan luonamme!

20.05.2015 - Maastoestevalmennus, valmentajana Matias Vuorinen (kirjoittanut Anniina N.)
Jaahas, millainen valmennettava ratsukko minulle tänään osuikaan - Tulisielu ja jääpala samassa paketissa. Tamma hyppelehti alussa milloin mihinkin suuntaan, välillä säikähtäen tuulessa heiluvia oksia ja välillä taas ihan vain omaa varjoaan. Ratsastaja taas tuntui alkuun unohtaneen perusratsastukseen kuuluvat asiat tämän istuessa flegmaattisesti tammansa kyydissä reagoimatta pahemmin sen possuiluun. Reippaiden alkuverryttelyjen aikana ratsukkoon saatiin onneksi hieman kuria, jolloin tamma rauhoittui ratsastajan alkaessa tekemään työtään. Saatoimme siis aloittaa hyppäämisen hyvillä mielin pienellä tukkiesteellä. Halusin hevosen hyppäävän esteen rauhallisessa, mutta energisessä temmossa, käyttäen voimaa niin sanotusti koko kehon läpi. Ratsastajan taas tuli pitää istuntansa vakaana ja pitää hevosensa kurissa. Kun tämä harjoitus sujui moitteetta, saivat valmennettavani alkaa hypätä tukin lisäksi viiden laukka-askeleen päässä olevaa taloestettä sekä koivuestettä, joka oli rakennettu sianselän muotoon. Kolmen esteen lisäksi ratsukin tuli selvittää vielä vesieste ilman turhia jarrutteluja. Näistä neljästä esteestä sai muodostettua usean ratakokonaisuuden, joita ratsukko suoritti melko hyvällä menestyksellä ohjeitteni mukaan. Viimeisen radan onnistuttua kiitettävällä arvosanalla ratsukko sai tehdä loppuverryttelyt puolipitkin ohjin ravaten.

08.07.2015 - Ihan kuin kaksi upeaa jälkeläistä ei olisi riittänyt, päätti Tuikku korottaa panoksia ja varsoa meille vieläkin upeamman ilmestyksen, jos niin voi edes sanoa. Kysyin taannoin ht.netin puolella isäehdokkaita Tuikun seuraavalle varsalle, ja Susirajasta tarjottiin isäksi Harmoivale -nimistä oria. Valhe sykähdytti ulkonäöllään (upea voikko!) ja kapasiteetillaan ratsuna, mutta kieltämättä hankala tiedetyn Tuikun yhteenlyöminen Valheen kaltaisen possun kanssa aiheutti epäilyjä itse kussakin. Päätin kuitenkin ottaa riskin, joka näemmä todella kannatti: varsasta ei tullut salaa kaipaamaani voikkoa, mutta herranjestas että se on upea kaikin muin puolin! Tuikku on jälleen kerran ollut hellä emä, kuten kahden ensimmäisen varsan jälkeen osasimme odottaa, ja on opastanut jälkeläistään varmoin ottein suureen maailmaan. Orivarsa päätettiin nimitä sankarillisesti Heroiitiksi, sillä pitäähän komealla orilla olla ulkomuotoon sopiva nimi. Tällaista varsaa ei yksinkertaisesti voi myydä muille kisahevoseksi, vaan Hero tulee jäämään meille Vanimaan ja toivottavasti jatkamaan vanhempiensa jäljissä kisakentille, kunhan ikää kertyy tarpeeksi.

08.08.2015 - Tuikun kisaura on päättynyt jo hyvän aikaa sitten, mutta kunnollisia treenejä emme ole jättäneet tyystin ohjelmasta pois. Yleensä teemme kuitenkin Tuikun kanssa harjoituksia keskenämme, mutta tänään luottovalmentajani Riikka Alavihanta kävi pitämässä meille kouluratsastusvalmennuksen. Olemme sopineet Riikan kanssa että verryttelen hevoset itsenäisesti ennen hänen tuloaan, joten suuntasimme Tuikun kanssa kentälle 13.40, eli parisenkymmentä minuuttia ennen valmennuksen alkua. Olen lähiaikoina koittanut Tuikun kanssa hyvin rauhallista verryttelyä, joka koostuu pääasiassa käynnissä suoritetuista asetus- ja taivutusharjoituksista. Tämä tekniikka on näyttänyt toistaiseksi toimivan tamman kanssa, ja tänäänkin Tuikku tuntui oikein hyvältä Riikan saapuessa paikalle. Hän ei totisesti päästänyt kumpaakaan meistä helpolla, vaan tuntui siltä että saimme kumpikin hikoilla puolet elopainostamme pois. Erityisesti ravissa suoritetut kokoamistehtävät olivat molemmille haastavia, mutta kun saimme Tuikun kanssa yhteisen sävelen päälle, tuntui ratsastus todella vaivattomalta. Kiitinkin Riikkaa tapani mukaan runsain ylistyksin tunnin jälkeen, sillä saimme ratsukkona kehitettyä yhteistyötämme taas hieman eteenpäin.

01.10.2015 - Hyppy-hyppy-hyppy-laukka-hyppy -mantra tuli tämänpäiväisellä estetunnilla erittäin tutuksi. Päivän aiheena oli tosiaan jumppasarjat, joita saimme Tuikun kanssa treenata kerralla enemmän kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana yhteensä. Epäilen estevalmentajani Markuksen olleen hieman katkera laiminlyötyäni näitä harjoituksia Tuikun kanssa... Tamma ei muutenkaan ollut helpoimmalla mahdollisella tuulella, sillä maneesin nurkissa majaili tänään monenmoista mörökölliä valmiina syömään Tuikku-paran. Laukan laatu kärsi usealla hyppykerralla sivupomppujen takia, mutta ylitykset eivät itse asiassa olleet lainkaan huonoja. Tuikku piti huolta ettei koskenut puomeihin ja minä hoidin pääsääntöisesti vauhdin, joten itse hypyt olivat jokseenkin hallittuja. Markukselle ei riittänyt kuitenkaan pelkkä "aika hyvä", vaan hän hyppyytti meitä juuri niin kauan, että oli tyytyväinen molempien suoritukseen. Vaikka olimme molemmat väsyneitä valmennuksen jälkeen, olin hyvin tyytyväinen päivän antiin ja valmentajani kovaan vaatimustasoon - näin hyvää hyppykertaa meillä ei ole ollut pitkään aikaan.