RIP Kikon Olivier (k. 30.12.2016)

i. Uljaan Osteri, tutuille Osku, on 160cm korkea rautiaankimo ori. Osku on poikansa Olivierin tapaan koulutettu neljään eri lajiin, joista se tosin on omistajansa kanssa kilpaillut vain ratsastuslajeissa - valjakkoajoa pari harrastaa lähinnä mielenvirkistykseksi. Orin palvelualtis ja yritteliäs luonne on auttanut huomattavasti sen kouluttamisessa, ja ori kilpailikin nuoruudessaan kouluratsastuksessa helpossa A:ssa, esteillä metrin luokissa ja kenttäratsastuksessa avoimissa helpoissa luokissa. Hyvien kilpailumeriittien lisäksi orin kantakirjaus II-palkinnolle teki siitä halutun siitosorin, jonka seurauksena Oskulle syntyi reilut neljäkymmentä jälkeläistä. Nykyään 24-vuotias ori viettää ansaittuja eläkepäiviä pitkäaikaisen omistajansa ja kilpakumppaninsa luona.

ii. Maiser oli ruunikko, 162cm korkea III-palkinnolle kantakirjattu juoksijaori. Maiser aloitti uransa menestyksekkäällä kolmevuotiskaudella, jonka aikana se juoksi Pohjois-Suomen ikäluokkansa ennätyksen. Orin ura jatkui kymmenvuotiaaksi saakka hyvällä menestyksellä, mutta orin ollessa 11-vuotias se kaatui kohtalokkaasti ollessaan hiitillä, eikä sen vahingoittunut etujalka enää kestänyt kilpa-ajoa. Arvokilpailumenestyksen puuttumisesta huolimatta hyvän ennätyksen (24,1ake) ja statistiikan (87: 25-16-15) saavuttanut ori sai kyselyjä jalostusmahdollisuudesta, joten 12-vuotiaana sen ura sai jatkua siitosorin virassa. Maiser jätti jälkeläisilleen erityisesti hyvää raviaan ja herkkää ajettavuuttaan, vaikkakin valtaosa orin jälkeläisistä suuntautui lopulta ratsun uralle. 18-vuotiaana lopetettu ori ehti saada eläessään 81 jälkeläistä.

ie. Entuus teki menestyksekkään uran niin kilparatsuna, ratsastuskoulun tuntihevosena kuin siitostammanakin. Tamman kasvattaja koulutti Entuuden niin kouluratsastukseen kuin esteillekin sopivaksi kilpuriksi, ja pari kilpailikin hyvällä menestyksellä helppo A- ja 90cm -luokissa usean kauden ajan. Kasvattaja päätti lopulta luopua tammasta tilanpuuteen vuoksi, jolloin se myytiin paikalliseen ratsastuskouluun. Entuudesta tuli pian suosittu opetushevonen osaavuutensa ja kiltin luonteensa ansiosta, ja tamma sai pitkän uransa aikana johdattaa useita kymmeniä, ellei jopa satoja nuoria ratsastuksen maailmaan. Entuus sai ratsastuskoulu-uransa ohella kolme varsaa, joille tamma periytti sekä kauniita liikkeitään että suurehkoa kokoaan. Mustankimo, 158cm korkea tamma lopetettiin 21-vuotiaana vanhuuden tuomien jalkavaivojen vuoksi.

e. Miekuva oli punarautias, 166cm säkäkorkeutta omannut tamma. "Minni" oli erittäin osaava hevonen niin kouluratsuna kuin valjakkohevosenakin, kilpaillen avoimissa vaativa B- ja vaativa yhdistetty -luokissa. Tamma ei ollut kovin erityinen estehevosena heikon tekniikkansa takia, mutta sillä kilpailtiin kuitenkin pienissä seuratason luokissa mielenvirkistyksen ja vaihtelun vuoksi. Mimmi oli luonteeltaan hyvin ailahtelevainen ja sen kanssa sai olla jatkuvasti varpaillaan, jos ei halunnut joutua tamman mielialanvaihtelun seurauksesta purruksi tai potkaistuksi. Ratsuna ja ajettaessa se oli kuitenkin hyvin herkkä ja vastaanottavainen, mutta vaati näiden ominaisuuksiensa vuoksi osaavan ratsastajan. Miekuva astutettiin neljä kertaa, mutta vain kahdella kerralla tamma varsoi elävän jälkeläisen - ensimmäinen astutus päättyi varsan luomiseen ja viimeinen koitui niin jälkeläisen kuin tamman itsensäkin kohtaloksi. Mimmi oli kuollessaan 18-vuotias.

ei. Prameus ei ollut nimellä pilattu, sillä ori todella oli erittäin komea ilmestys. Se kiersi maakuntansa näyttelyitä hyvällä menestyksellä, saavuttaen useimmiten I-palkinnon ja erityismaininnan hyvistä askellajeistaan. Oria tarjottiin kantakirjaan vain neljävuotiaana, jolloin varhain kehittynyt ori saavutti hienosti II-palkinnon. Prameuden kolmevuotiaana alkanutta ratsukoulutusta jatkettiin vähitellen alkaneiden jalostusorin toimien ohella, ja seitsemänvuotiaana ori kilpailikin helppo A-luokissa yli 60% tuloksilla - kymmenvuotiskauden jälkeen orin kantakirjapalkinto nostettiin I-palkinnoksi kilpailutulosten perusteella. Tummanrautias komistus oli tunnettu myös hyväluontoisena kaverina, jolla tosin riitti metkuja usean päivän varalle, jos hoitaja ei osannut orin toimia seurata. 162cm korkea ori kuoli omassa tarhassaan 27-vuotiaana nukkuen rauhallisesti ikiuneen.

ee. Utooppi oli 156cm korkea rautias esteratsastuksen parissa kunnostautunut tamma. Nuorena moneen kertaan hankalan luonteensa takia kotia vaihtanut tamma päätyi viisivuotiaana kansallisen tason esteratsastajan koulutettavaksi, jonka tarkoitus oli tehdä tammasta omistajaperheen tyttärelle kisaratsu. Utooppi kehittyi esteratsuna varsin nopeasti, mutta vaikean ratsastettavuutensa takia nuorelle tytölle tammaa ei sopinut antaa ratsastettavaksi. Ratsuttaja oli kuitenkin ihastunut tammaan työskennellessään sen kanssa, ja osti tamman lopulta itselleen tamman laatuun nähden halvalla hinnalla. Kaksikko pääsi muutaman vuoden sisällä kilpailemaan 110cm tasolle ja testaamaan kykyjään muutamissa helpoissa kenttäkilpailuissakin - tämän jälkeen Utoopin omistaja päätti astuttaa tamman ensimmäisen kerran, tavoitteenaan saada tamman kyvyt siirrettyä seuraavalle polvelle. Utooppi ei sen koommin palannut kilparadoille, sillä tamman huomattiin jättävän erittäin kauniita ja hyvin liikkuvia jälkeläisiä. Valitettavasti yksikään tamman seitsemästä jälkeläisestä ei perinyt emänsä estekapasiteettia, mutta niistä tuli mainioita kilpahevosia ja harrasteratsuja muiden lajien pariin. Utooppi kuoli 19-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena.

17.01.2015 - Viisivuotiaaksi kääntynyt Olli kävi tänään esittäytymässä paikallisen kyläyhdistyksen järjestämässä match show-tapahtumassa. Olin ollut lievästi sanottuna skeptinen tallimestarini Mikon ilmoitettua juhlavasti ilmoittaneensa Ollin maakunnan suurimpaan hevostapahtumaan, mutta kun kuulin tapahtuman todellisen agendan, annoin miehelle naurahtaen luvan ottaa orin mukaansa. Lupaan sisältyi tosin yksi ehto - Mikko saisi olla täysin vastuussa sekä Ollin käytöksestä että omista järjestelyistään. Sain vastaukseksi kovaa uhoilua siitä, kuinka "ori tulisi putsaamaan koko pöydän komeudellaan ja hän itse saisi takuulla parhaan esittäjän palkinnon" ja kuinka Olli käyttäytyisi takuuvarmasti vähintään yhtä hienosti kuin Tuukka (toinen orini) näyttelyitä kiertäessään. Mikko ei tainnut ottaa huomioon näiden kahden orin perustavanlaatuista luonteiden eroavaisuutta, Tuukka kun kiipeäisi omistajansa vuoksi vaikka takaperin puuhun, kun taas Olli olisi luultavasti syy siihen, miksi omistaja joutuu itse kiipeämään puuhun karatessaan orin konnankoukkuja...

Myönnettäköön, että Mikko teki erinomaista työtä Ollin valmistelussa - orin vastaanpanemisesta huolimatta hän sai eilen putsattua kimon kahden pesun jälkeen hohtavan vaaleaksi, öljyttyä sen kaviot, rasvattua Ollin suitset lähes uudenveroisiksi ja lopuksi laitettua kaikki mukaan tarvittavat varusteet kasaan viidessä minuutissa. Tänään mies talutti Ollin yhdentoista maissa varmoin ottein traileriin, jonka jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti kyläkoulun pihaa, jossa tapahtuma järjestettiin. Mikko koki ehkä pienoisen järkytyksen tajuttuaan paikalle päästyään tapahtuman olleen tarkoitettu pääasiassa alle 15-vuotiaille esittäjille ja heidän poneilleen, ei "polleilleen", kuten mies oli ilmoituksesta lukenut.

Minun alettuani nauraa tilanteelle lähes hapenpuutteeseen asti mies suivaantui entisestään ja vakuutti hoitavansa homman kotiin joka tapauksessa, kun hän kerran oli käyttänyt Ollin valmisteluun tuhottoman paljon aikaa. Eikä siinä mitään, Mikko esitti Ollin kolmiokehällä varsin kunnioitettavasti - siitäkin huolimatta, että ori esitti ravipätkän pääasiassa kahdella jalalla eikä seisonut paikallaan kolmea sekuntia pidempään. Ei siis ollut ihme, että Ollin pariksi valikoitunut sievästi käyttäytyvä welsh mountain-tamma valittiin PUN-palkinnon saajaksi, ja SIN-palkinnon saaneiden kehässäkin Olli jäi puolivälin paikkeille. Mikko sai kuitenkin palkinnon kovasta työstään "Päivän show" -palkinnon muodossa, jonka toimikunta oli päättänyt jakaa ylimääräisenä palkintona nähtyään aikuisen miehen suomenhevosineen aiheuttaneen hilpeitä katseita pikkuponien keskellä - tämä palkintopokaali päätyi samana iltana Vaniman satulahuoneen kunniapaikalle arvokkaimpana kunnianosoituksena, joka tallin asukeille on kuunaan jaettu.

12.07.2015 - Tarinakilpailut (7/22, linkki kisakalenterissa)
Olin oikeassa olettaessani osallistumisen olevan onneton – Olli otaksui otuksien odottavan oria okserilla.

28.08.2015 - "Tuu nyt heti tarhoille sieltä sisältä, Olli on karannu yöllä!" olivat ensimmäiset sanat, jotka kuulin tänä aamuna herättyäni puhelimeni soittoääneen. Kirosanojen ja manausten saattelemana hyppäsin ylös sängystä ja säntäsin suoraan eteiseen laittamaan lenkkareita jalkaan, jonka jälkeen juoksin ovesta ulos suoraan Ollin tarhan luokse. Oria ei tosiaan näkynyt mailla halmeillakaan, ja pahimmat kauhuskenaariot nousivat välittömästi mieleen - ori makaisi jalkansa haavoittaneena ojan pohjalla keskellä metsää, se olisi juossut muutaman kilometrin päähän vilkkaalle valtatielle, petoeläin olisi saanut siitä aamupalaa... Mikko kertoi Eerikan, yhden hevosenhoitajistani, lähteneen varustamaan kahta hevosta itselleen ja minulle, jotta Ollia päästäisiin etsimään lähimetsiköstä mahdollisimman nopeasti. Tallimestari itse sanoi lähtevänsä tutkailemaan lähistön teitä autolla. Pääsimme lähtemään kymmenen minuutin sisällä ratsujemme Miksun ja Tintin kanssa, jota ennen Mikko oli jo lähtenyt Avensiksellaan etsintäkierrokselle.

Kolusimme tuttuja maastopolkuja erillämme kattaaksemme mahdollisimman suuren etsintäalueen, mutta oria ei kahden tunnin etsinnän jälkeen löytynyt mistään. Palasimme tallille entistä huolestuneempina, mutta mitä näimmekään päästyämme pihalle - Olli käyskenteli täysissä sielun ja ruumiin voimissa omassa tarhassaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Selityksen tälle saimme Mikolta, joka kertoi orin löytyneen parin kilometrin päässä asuvan naapurin pihalta syömästä ahnaasti heidän pihanurmeaan. Kaikeksi onneksi naapurit olivat hyvin ymmärtäväisiä eivätkä välittäneet omatoimisen ruohonleikkurin tekemistä tuhoista, vaan kuittasivat tilanteen sanomalla "nurmeahan se vain on, kyllä se takaisin kasvaa!". Mikko oli anteeksipyyntöjen jälkeen päätynyt taluttamaan orin takaisin tallille ja korjaamaan Ollin rikkoman aidan, jonka jälkeen hän oli vielä kävellyt takaisin hakemaan autoaan. Korvaukseksi aamuisesta vaivannäöstä vein molemmat työntekijäni illalla syömään paikalliseen ravintolaan, jossa naureskelimme Ollin aiheuttavan vielä 12-vuotiaanakin tuhottoman paljon huolta itsestään... Ehkä se vielä jokin päivä oppii käyttäytymään aikuisen hevosen tavoin.

11.11.2015 - Hain Ollin jo aamulla tarhasta ratsastusta varten, sillä iltapäivälle oli luvattu rankkaa vesisadetta - ei meitä sokerista ole tehty, mutta mukavuudenhaluisuus voitti tällä kertaa oman laiskuuden, aamuisin kun en kovin reippaalla tuulella yleensä ole. Olli ihmetteli hieman aikaista ajankohtaa, mutta oli kentälle päästessään erittäin hyvällä ja reippaalla tuulella. Joidenkin mielestä ehkä liiankin reippaalla, mutta koska Olli on viime aikoina joutunut useisiin "vakaviin" valmennuksiin ja kilpailuihin, päätin antaa orin edetä rennommassa tahdissa ja vaatia siltä vähemmän kouluratsastuksen näkökulmasta katsottuna. Vajaan tunnin ratsastus sisälsi paljon ravityötä ympyröillä ja kaarevilla urilla, mutta pidin jokaisen tehtävän toistomäärät pieninä, jottei Olli päässyt kyllästymään. Laukassa se meinasi innostua pahemman kerran ja heitti pienen ilopukinkin, jossa pysyin kuitenkin vaivatta kyydissä. Rauhoittelun jälkeen herra jatkoi matkaansa tasaisemmin, jolloin myös tekemämme tehtävä alkoi sujumaan. Ratsastuksen jälkeen Olli sai pidemmän kaavan hoito- ja rapsutushetken, jonka jälkeen se pääsi takaisin tarhaansa mutustelemaan jäljelle jääneitä heiniään.

24.03.2016 - Ollista ei ole aikaisemmin jäänyt omaan talliin yhtäkään orin manttelinperijää, mutta vihdoin siihen saadaan muutos. tvishan omistama kaunis tamma Ruskasaaren Lola varsoi nimittäin eilen komean tummanrautiaan orivarsan, jonka on tarkoitus muuttaa vieroituksen jälkeen Vanimaan! Vaikuttaa vahvasti siltä, että varsa tulee aikuistuessaan kimoitumaan, mistä olen toki enemmän kuin innoissani - jostain syystä olisi tylsää saada Ollista tavallinen rautias varsa, joka vielä käyttäytyisikin kuin normaalit hevoset. Tämä veijari ei sitä nimittäin tee, vaan vetelee kuulemma jo hurjaa laukkaa tarhassa aiheuttaen harmaita jouhia emälleen. Muistelen Ollin kasvattajan kertoneen orin käyttäytyneen vastaavalla tavalla varsana, joten ehkä saan talliini Olli 2.0 -hevosen - voi toki olla, että Outolinnuksi nimetty varsa muuntautuu aikuisena käytöskelpoiseksi yksilöksi. Varsa tullaan kouluttamaan vanhempiensa tavoin niin ratsuksi kuin valjakkoonkin, ja toivon todella sen perineen molempien kapasiteetin, jolloin mahdollinen luonnevika saataisiin kompensoitua kisasuorituksilla...

09.04.2016 - Olemme nähneet Ollin kasvattajan Katja Virran kanssa muutamaan otteeseen kilpailuissa, ja joka kerta olemme kovasti suunnitelleet hänen visiittiään meille Vanimaan. Onhan Olli saavuttanut jo kunnioitettavan 20 vuoden iän, eikä Katja ole orin nuoruusvuosien jälkeen päässyt itse ratsastamaan kasvatillaan kertaakaan - tänään tilanteeseen tuli vihdoin muutos, kun Katja matkusti kotoaan Turusta meille Pohjois-Savoon visiitille. Kävin hakemassa Katjan aamujunalta itsekin hieman unenpöpperöisenä, olihan kello vasta hieman yli seitsemän, ja iskin naisen käteen heti alkuun toisen juna-aseman kioskilta ostamistani take away-kahveista. Kofeiinin voimin aloimme suunnittelemaan tulevaa päivää, joka tulisi pyörimään pitkälti Katjan ja Ollin ympärillä: olin varannut kaksikolle kouluvalmennuksen valmentajaltani Riikalta, jonka jälkeen oli suunnitelmissa lähteä vielä maastolenkille kahden hevosen voimin.

Kävimme oman kotini kautta vaihtamassa tallivaatteet päällemme, jonka jälkeen suuntasimme pihamaan toiselle puolelle tallirakennukseen. Ollia ei oltu poikkeuksellisesti viety ulos aamuheinien jälkeen, ja se tervehti meitä karsinastaan hörähdyksellä yhdessä toisen orini Heron kanssa. Kehotin Katjaa ottamaan Ollin käytävälle harjattavaksi ja kiinnittämään orin kahdella narulla, johon nainen naurahti ja kertoi kyllä muistavansa millainen porsas ori osasi pahimmillaan olla. Aloimme kumpikin harjaamaan ratsujamme rauhallisessa tahdissa, sillä Katjan ja Ollin valmennukseen oli vielä vajaa tunti aikaa. Aika kului kuitenkin nopeasti kuulumisia vaihdellessa, ja Riikan saapuessa tallille lähdimme porukalla kenttää kohti.

Parivaljakon valmennus oli hienoa katsottavaa - vaikka Katja ei ollutkaan ratsastanut Ollilla pieneen ikuisuuteen, toimi parin yhteistyö todella hienosti. Olli näytti onneksi heränneen päivään hyvällä tuulella, ja Riikka saikin kehua molempien työskentelyä vuolaasti valmennuksen edetessä kohti loppuaan. Itse lähdin kolmen vartin työskentelyn jälkeen varustamaan Heroa maastoreissua varten ja ehdin takaisin kentälle juuri sopivasti valmennuksen loppukäynneille. Riikan lähdettyä tallilta me suuntasimme matkamme suoraan metsikköön. Ollia ei tunnin kestänyt valmennus nähtävästi väsyttänyt lainkaan, sillä se jaksoi kovasti pomppia edestakaisin Katjan yrittäessä pitää ratsunsa kurissa. Heron rauhallinen suhtautuminen ympäristöön tarttui lopulta Olliinkin, jonka jälkeen matka sujuikin huomattavasti rennommissa merkeissä.

Saavuimme takaisin tallille tunnin päästä, jolloin kello näytti olevan jo puolen päivän paikkeilla. Hoidettuamme hevoset jälleen pitkällä kaavalla veimme molemmat tarhaan, jossa niitä odotti reilut päiväheinäannokset. Lähdimme Katjan kanssa siistiytymisen jälkeen kaupungille lounaalle, jonka jälkeen olikin aika viedä hänet takaisin juna-asemalle, josta hän aloitti matkansa kohti kotikontujaan.

01.05.2016 - Estevalmennus, valmentajana Erkki Vihanto (kirjoittanut omistaja)
Olli oli tämän päivän valmennuksessa yllättävän hyvä, jos otetaan huomioon sen käytös aiemmilla valmennuksillani. Kyllä se tänäänkin keksi säikkyä estetolppia ja jopa maapuomejakin, mutta ratsastajan sisukkaan ratsastuksen ansiosta hevonen alkoi hiljalleen kuuntelemaan saamiaan apuja. Valmennus aloitettiin kavaleteilla, joita ratsukko sai tulla alkuverryttelyjen jälkeen ravissa. Olli tiesi vanhana estekettuna mikä tehtävän idea on ja ratsastaja sai keskittyä oman istuntansa parantamiseen. Kun sitten siirryimme hyppäämään yksittäisten hyppyjen kautta rataa, ei ori enää halunnutkaan toimia kilttinä esteratsuna, vaan päätti kieltäytyä ensimmäisen radan aikana lähes joka esteelle "pelätessään" näkemiään puomeja. Tilanne näytti olevan ratsastajalle tuttu, ja hän sai omin avuin Ollin ylittämään esteet, minun antaessa vinkkejä hänen oman ratsastuksensa parantamiseen - tasainen käsi, kantapäät alas, ja niin edelleen. Rata alkoi sujumaan yllättävän nopeasti, eikä välikäynnitkään saaneet Ollia menettämään saavutettua flow-tilaa. Lopulta ratsukko pääsi hyppäämään metrin rataa ongelmitta, johon päätimme yhteistuumin lopettaa valmennuksen loppuverryttelyjen kautta.

21.05.2016 - Vatipää mikä vatipää, eihän Olli olemukselleen mitään mahda. Tällä kertaa se oli onnistunut pudottamaan Eerikan maastolenkillä pelästyttyään (epäilen vahvasti pelon todenmukaisuutta) metsästä kuuluvaa rasahdusta, jonka ratsastaja oli tunnistanut ketunpoikaseksi maatessaan maassa haukkomassa happea keuhkoihinsa. Olli oli ottanut hatkat saman tien tajuttuaan olevansa vapaa, ja laukannut puolisen kilometriä eteenpäin metsäaukealle, jonne se oli jäänyt kaikessa rauhassa syömään maittavaa vihreää ruohikkoa. Sieltä Eerika oli myös löytänyt orin etsittyään sitä kolmen vartin verran, luonnollisesti myös peläten että Ollille oli sattunut jotain pahempaa. Ori itse oli täysissä ruumiin ja sielun voimissa - samaa ei tosin voinut sanoa orin upouudesta estesatulasta, jonka satulaseppä oli käynyt tuomassa meille vasta viime viikolla. Parivaljakko oli päässyt lopulta takaisin tallille, Eerika mutisten vihaisena ratsunsa päähänpistoksia ja Olli onnellisena saamastaan ylimääräisestä ateriasta.

01.06.2016 - Harvoin joudun sanomaan tätä, mutta Olli oli tänään ratsastaessa täysi sika. Ja tämän sanoo ihminen, joka ratsastaa orilla vähintään viikoittain ja seuraa muiden ratsastusta orin kanssa päivittäin, eli kyllä tietää Ollin olevan normaalinakin päivänä perussuokkia vaikeampi tapaus. Siitä huolimatta annoin Ollin ystäväni ratsastettavaksi hyvillä mielin, sillä olin itse seuraamassa menoa vierestä ja antamassa tarvittaessa neuvoja. Ja niitähän tarvittiin, kun Olli päätti kolmannen kerran kiihdyttää kiitolaukkaan kymmenen minuutin sisällä, johtaen kolmanteen ratsastajan putoamiseen. Ystäväni ei ole kokenut ratsastaja, mutta omaa kuitenkin hyvän perusistunnan ja vähintään siedettävän ratsastustaidon, joten jos Olli olisi käyttäytynyt normaaliin tapaansa, ongelmia ei olisi ollut lainkaan.

Puolen tunnin yrittämisen jälkeen tuntui siltä kuin kaikki kolme olisivat lyöneet päitään aidantolppaan, niin vähän edistystä oli tapahtunut alkukäynneistä Ollin jatkettua possuiluaan. Olin jo ehdottamassa ratsastajanvaihdosta ja pientä kurinpalautusta orille, mutta ystäväni halusi yrittää saada orin toimimaan itse neuvojeni avulla. Jatkoimme siis tällä tavalla vielä lähes tunnin verran, jonka jälkeen Olli vihdoinkin - kuin taikaiskusta, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin - tukeutui rehellisesti ratsastajan käteen, alkoi käyttää takaosaansa muuhunkin kuin kiihdytyksiin ja kuunteli ratsastajaansa. Tämän työvoiton jälkeen lopettelimme täysin uupuneen ratsastajan ja ratsun kanssa, ja lähdimme hoitamaan Ollin valmiiksi tarhaanpääsyä varten.